Oli raikas ja aurinkoinen aamu. Talonpoikien taloissa
ehdittiin harvoin nauttia kauniista aamuista. Työt tuli aloittaa ennen
kukonlaulua ja ne eivät ikinä loppuneet kesken.
Kalliisiin vaatteisiin pukeutunut tyttö seisoi Kudrowien
rähjäisen talon takana. Tyttö katseli ympärilleen ja puristi pientä pussukkaa
tiukemmin nyrkkiinsä.
Anna Kudrow kiirehti tytön luokse.
”Anteeksi, että jouduit odottamaan!” Anna puuskahti ja tyttö
kallisti päätään kysyvästi. ”Minun täytyi ripustaa pyykit kuivumaan. Rodar
olisi epäillyt jotakin, jos olisin jättänyt työn kesken. Toithan sinä sen?”
Anna sanoi ja hieroi käsiään yhteen.
”Toin.” Tyttö vastasi ja näytti kovin vakavalta ikäisekseen.
”Äiti, siis kreivitär sanoi, että sinun tulee olla varovainen. Olet käyttänyt
noita kauan.”
Anna vakuutti olevansa varovainen ja taputti tytön päätä.
Tyttö yritti väistää talonpoikaisnaisen kosketusta.
Anna työnsi pussukan mekkonsa laskoksiin ja lähti
pyykkinarua kohti. Pyykit valuivat yhä vettä. Anna katseli surkeana
pellavamekkoja, joita ei ollut saanut puhtaaksi kovasti jynssäämisestä
huolimatta. Hän inhosi pyykkäämistä.
Aatelistyttö ei
lähtenyt, vaikka oli saanut tehtävänsä päätökseen. Tyttö odotti, kunnes kuuli
tutun äänen tervehtivän iloisesti. Pablo Kudrow kiirehti tytön luokse.
”Tiedän tosi hienon lammen tässä lähellä! Näytän sen
sinulle. Voimme tehdä kaarnaveneitä ja laskea ne vesille.”
Tyttö alkoi nauraa ja tarttui Pabloa kädestä.
”Mennään! Minulla ei ole paljoa aikaa.”
Anna käveli ruokakaappia kohti. Perhe söisi pian
päivällistä. Kaapissa oli eilisen leivän tähteet ja muutama tomaatti. Anna
huokasi. Ruoanlaitto voisi olla niin paljon kiinnostavampaa, jos olisi edes
kunnon aineksia.
Annan leikkasi leivän viipaleiksi ja hieroi niiden päälle
murskattuja tomaatteja. Päivällinen oli kehno, mutta mies ja poika harvoin
valittivat mistään. Anna hieroi niskaansa ja mietti miten ihanaa olisi, jos
hänellä oli oma kyökkipiika, joka hoitaisi kaikki ruoanlaiton kaltaiset, pienet
ja inhottavat työt.
Päivällinen oli katettu. Kudrowit istuvat pöydän ääressä ja
söivät tomaattileipiä. Pablo katseli leipäänsä suu mutrullaan, muttei sanonut
mitään. Anna katsoi poikaa ja nyökkäsi leipää kohti. Poika nosti leivän
huulilleen ja haukkasi.
”Oikein hyviä leipiä”, Rodar kehaisi ja sai Annan
hymyilemään. Anna tiesi, että mies valehteli, mutta oli silti hyvillään
kehuista. Rodar hymyili takaisin ja laski kätensä Annan kädelle.
”Autetaan äitiä siivoamaan pöytä”, Rodar sanoi, kun perhe
oli syönyt.
”Onko ihan pakko?” Pablo kysyi. Poika olisi halunnut jo ulos
leikkimään. Rodar ojensi lautasen pojalle ja käski tätä viemään sen muiden
tiskien luokse. Anna seuraisi miesten toimia huvittuneena ja laittoi loput
leivät ruokakaappiin. Niistä saisi vielä illallista.
Myöhemmin Anna istui kangaspuiden edessä. Kauppiaan vaimo
oli tilannut häneltä hienoa kangasta uutta mekkoa varten. Kangastilaus toisi Kudroweille hieman lisää
ansioita, mutta Annaa inhotti kutoa kangasta Nimraisin rouvalle. Nimraisit
olivat rikastuneet nopeasti, kun herra kauppias oli alkanut tehdä patsaita.
Annasta se oli kovin epäreilua. Miksei Rodarkin voinut tehdä kalliita patsaita
sen sijaan, että viljeli tomaatteja ja omenoita?
Anna tuijotti kangaspuita ja pujotti yhden langan loimien
välistä. Hän kutoisi kankaan kauppiaille. Mutta ilolla hän ei sitä tekisi.
Tällä välin Rodar hyräili ja nyppi rikkaruohoja kasvimaalta.
Aurinko paistoi lämpimästi ja linnut lauloivat. Päivä oli mitä kaunein. Rodar
ajatteli sisällä istuvaa vaimoaan ja tunsi olonsa surulliseksi, kun Anna ei
halunnut tulla ulos nauttimaan päivästä.
Rodar tiesi, että vaimo oli onneton. Anna oli aina halunnut
osakseen jotain muuta, kuin mitä talonpoika oli voinut hänelle antaa. Aluksi
Rodarin rakkaus oli riittänyt ja he olivat olleet onnellisia. Vuosien myötä
tunteet muuttuivat tasaisemmiksi ja Annan hymy alkoi hyytyä.
Sisällä Anna upotti kätensä pyykkisoikkoon ja voihkaisi.
Haisevien vaatteiden peseminen oli niin inhottavaa! Anna potkaisi pyykkisoikkoa
ja se kaatui. Vesi levisi lattialle ja Anna kirosi. Nyt hänen täytyisi luututa
lattiakin.
Kun Rodar illallisen jälkeen kävi levolle, niin Anna makasi
jo sängyllä. Rodar yritti suudella vaimon poskea, mutta Anna käänsi päänsä
toiseen suuntaan. Rodar ei sanonut mitään. Mies kömpi sänkyyn ja yritti nukkua.
Anna kuunteli, miten Rodarin hengitys muuttui tasaiseksi
kuorsaukseksi. Mies nukkui. Anna nousi varovasti ja oikoi mekkonsa helmat.
Makuuhuoneen ovella Anna kääntyi ja varmisti, ettei Rodar ollut herännyt.
Aurinko oli vasta laskemassa, kun Anna poistui talostaan.
Anna kulki peltojen yli ja metsän läpi, aina aatelisten metsästysmajalle asti.
Kun Anna astui mökin ovesta sisälle, hän huomasi, että
takassa paloi jo tuli. Paroni oli saapunut paikalle ennen häntä. Anna hymyili
ja tervehti miestä.
”Minä kaipasin sinua”, Anna sanoi.
Ethor Cirellan ei
vastannut mutta hymyili vinosti naiselle.
”Voi Ethor, haluaisin olla kanssasi aina! Me voisimme lähteä
yhdessä…”. Anna aloitti, mutta sulki suunsa huomatessaan miehen nauravan. Anna nielaisi.
”Sinä olet kaunis ja typerä. Anna minulle nyt se, mitä tulin
hakemaan”, Ethor sanoi ja alkoi repiä mekkoa Annan yltä.
Anna olisi halunnut sanoa vielä jotain, mutta pelkäsi miehen
suuttuvan. Katsoessaan paronia, Anna
tunsi sydämensä roihahtavan liekkeihin. Hän oli varma, että mieskin tunsi
jotain. Pakkohan hänen oli.
Pian Anna löysi itsensä jälleen Ethorin syleilystä.
Päivien päästä Anna laittoi perheelleen päivällistä. Hän pilkkoi kasviksia paistokseen
ja yritti varoa leikkaamasta itseään sormeen. Pöydän kulmalla kimalteli pieni
pullo, jonka Anna oli saanut kreivittäreltä. Pullossa oli nukuttavaa nestettä.
Anna sekoitti kasvikset ja kaatoi seoksen vuokaan. Hän
lisäisi salaisen ainesosansa vasta paistamisen jälkeen. Nainen kuvitteli
mielessään paronin hymyilevät kasvot ja tunsi väristyksen sisällään. Ilta
saapuisi nopeasti ja yö vielä nopeammin.
Rodar oli ollut päivän torilla ja sopinut omenoiden
myymisestä muutaman kauppiaan kanssa.
Kauppiaat olivat tinkineet kovasti ja kieltäytyneet vaihtamasta omenoita
kunnon paistiin. Lopulta Rodar oli saanut vakuutettua kauppiaat omenoiden
laadusta ja sai vaihtokaupassa kuivalihaa talven varalle. Hän ei malttanut
odottaa, että saisi kerrottua uutisen vaimolleen.
Rodar löysi Annan ikkunan edestä. Nainen katseli ulos, eikä
huomannut, että mies oli saapunut huoneeseen.
”Onko kaikki hyvin Anna?” Rodar kysyi ja katseli naisen
kasvoja.
Anna vastasi, että kaikki on hyvin ja Rodar saisi odottaa vielä hetken
ruoan valmistumista. Rodar odotti, että Anna sanoisi vielä jotain, mutta nainen
oli hiljaa.
Rodar kutsui Pabloa ja poika vastasi toisesta huoneesta.
Pablo istui penkillä ja silmäili rähjäistä kirjaa. Kirja oli Rodarin arvokkain
esine. Hän oli saanut sen lahjaksi isältään. Harmikseen mies ei kuitenkaan
osannut lukea sitä.
Rodar istui Pablon viereen ja poika katsoi häntä silmät
loistaen.
”Minä osaan lukea! Kuuntele”, Pablo sanoi ja luki
töksähdellen lauseen kirjasta.
Rodar taputti pojan selkää ylpeänä.
”Ystäväni opetti lukemaan! Harjoittelemme aina,
kun hän pääse livahtamaan kotoa”, Pablo kertoi ja Rodar nyökkäsi .
Rodar olisi halunnut kysyä lisää Pablon ystävästä, mutta mitä ilmeisimmin Pablo halusi pitää tämän henkilöllisyyden salassa.
Anna ei ikinä kutsunut perhettä syömään. Rodar haistoi
palaneen kasvispaistoksen ja riensi ottamaan sen uunista. Rodar ja Pablo söivät
kaksistaan. Rodar löysi Annan makuuhuoneesta. Nainen oli makasi peiton alla ja
nukkui. Rodar huokasi ja asettautui naisen viereen.
Rodar tunsi miten Anna nousi sängystä ja avasi silmänsä.
Mies odotti hiljaa, kun nainen poistui huoneesta ja kuunteli miten tämä avasi ja
sulki talon oven. Rodar nousi ja lähti naisen perään.
Rodar seurasi Annaa aatelisten metsästysmajalle. Anna käveli
ovelle ja avasi sen koputtamatta. Rodar nielaisi. Hän oli seurannut Annaa
mökille kerran aikaisemmin. Hän ei halunnut tietää mitä mökissä tapahtui.
Rodar hiipi mökin taakse ja kurkisti sisään tutusta
ikkunasta. Anna oli sängyllä toisen miehen kanssa. Rodaria oksetti. Hän toivoi,
että Anna olisi jo luopunut salasuhteestaan. Rodar potkaisi kiveä ja murahti,
kun isovarvasta alkoi jomottaa.
Myöhemmin kotona, Anna kaatoi kasvismuhennos kulhoon ja kirosi edellispäivän
sähläyksiään. Öiset seikkailut olivat saaneet naisen niin hajamieliseksi, että
tämä oli unohtanut lisätä univettä ruokaan. Aamulla Pablo oli kysynyt missä
äiti oli ollut yöllä. Poika oli herännyt painajaisiin, eikä ollut löytänyt
Annaa.
Anna kattoi pöydän ja kutsui perheen syömään. Hän laittoi ruokaa miesten lautasille ja
kaatoi monta tippaa univettä ruoan päälle. Rodar ja Pablo istuivat pöytään ja
söivät hiljaisina.
Ruoka ei maistunut Annalle. Naisen katse vaelsi pitkin
keittiötä. Hän kysyi Rodarilta viimein, kuinka päivä oli sujunut ja mies vain
murahti vastaukseksi. Ei sitten puhuta, Anna ajatteli.
Anna pöyhi tyynyt ja asettui sängylle lepäämään. Enää hetki,
niin Rodar tulisi nukkumaan ja Anna voisi kadota yöhön.
Miestä ei tarvinnut odottaa kauaa. Anna teeskenteli nukkuvaa
ja kuunteli, kun mies kömpi sänkyyn. Rodar nukahti nopeasti ja Anna nousi samassa
ylös.
Metsästysmajalla oli suloisen lämmintä. Paroni oli saapunut
paikalle ensin ja sytyttänyt takkaan tulen. Ethor istui penkillä, huoneen perällä ja
katseli tulta. Anna kiirehti miehen luokse.
Ethor vilkaisi naista ja käänsi katseensa jälleen
liekkeihin. Anna riisui mekkonsa ja veti miehen käsistä eteensä seisomaan.
”Olen odottanut sinua koko päivän!” Anna huokasi ja silitti
kädellään miehen kylkeä. Paronin ilme oli omituinen. Mies katseli Annaa hetken
ja painoi sitten katseensa maahan.
”Minun vaimoni on kuollut”, Ethor sanoi viimein.
Anna ei tiennyt mitä vastata. Hän ei ollut koskaan pitänyt
paronittaresta. Paronitar oli hemmoteltu kakara, joka ei ikinä osannut arvostaa
ihanaa miestään! Suuresta omaisuudesta ja kauniista talosta nyt puhumattakaan. Anna
tunsi surua Ethorin murtuneen ilmeen tähden. Silti hän oli myös hyvillään. Ethor
kaipasi naista elämäänsä enemmän, kuin koskaan ja Anna oli hänen edessään. Ehkä
mies viimein myöntäisi rakastavansa häntä.
Rodar heräsi aamulla jyskytykseen päässään. Mies liikahti ja
voihkaisi. Olo oli samanlainen, kuin jos hän olisi juonut paloviinaa koko yön.
Rodar arveli tulleensa kipeäksi.
Rodar pakotti itsensä ylös, horjahti ja otti tukea seinästä.
Anna kuorsasi omalla puolellaan sänkyä. Rodar mietti hetken, että kertoisi
vaimolle voivansa huonosti, mutta antoi sitten asian olla. Anna ei kuitenkaan
tekisi mitään asian eteen.
Rodar hoiperteli Pablon huoneeseen ja katseli rauhallisesti
nukkuvaa poikaa. Hänen täytyisi herättää lapsi ja pyytää tätä keräämään kypsät
vihannekset torille hänen puolestaan. Rodar olisi hoitanut työt mieluiten
yhdessä poikansa kanssa.
Rodar kosketti Pablon olkapäätä, mutta poika ei herännyt.
Mies ravisteli poikaa hellästi, sitten hiukan kovemmin. Pablo ei reagoinut.
Rodar katseli kuinka pojan rinta kohoili hengityksen tahtiin. Lapsen otsa ei
ollut kuuma, eikä hän ollut hikinen.
Kylmä kauhu alkoi levitä Rodarin sisälle. Pablo ei herännyt,
hänen täytyi olla pahasti sairas. Rodar veti vavisten henkeä, eikä hänen päänsä
tuntunut enää lainkaan sekavalta.
Rodar juoksi makuuhuoneeseen ja kiskoi Annan hereille.
Nainen vastusteli, joten Rodar nosti naisen syliinsä ja kantoi Pablon
huoneeseen. Sitten mies lähti hakemaan sisar Helenaa. Sisar saattaisi osata
auttaa heidän poikaansa.
Anna istui Pablon vuoteella ja katseli nukkuvaa poikaa.
Lapsi näytti rauhalliselta. Anna työnsi sormen suuhunsa ja alkoi pureskella
kynttä.
Anna katsoi ovelle ja toivoi, että Rodar palaisi jo nunnan
kanssa. Hän ei osannut tehdä mitään parantaakseen Pablon oloa. Anna laski
kätensä pojan rinnan päälle ja nosti sen sitten nopeasti pois. Rodar oli
hoitanut Pabloa aina, kun poika oli ollut sairaana.
Oveen koputettiin ja naapurin Luzy Olsen riensi sisälle.
Luzy halasi ystäväänsä lujasti ja itki.
”Voi, olimme kasvimaalla, kun Rodar juoksi ohitse!
Toivottavasti Pablo paranee pian, kultainen lapsi rukka!” Luzy sanoi kyyneliensä
lomasta ja Anna halasi naista takaisin.
Luzy pyyhki silmiään ja katseli Annan kasvoja hetken.
”Voin vain kuvitella mitä sinusta tuntuu! Olet varmasti
aivan kauhuissasi!” Luzy sanoi ja Anna
nyökkäsi.
Naiset juttelivat hetken.
”Minun täytyy kertoa sinulle jotain. Luzy, minä odotan
vauvaa! Maha alkaa pian näkyä, enkä tiedä mitä sitten teen!” Anna sanoi.
”Mutta sehän on ihanaa! Rodar varmasti ilahtuu kovin. Hän
rakastaa lapsia… Mutta miksi sinä näytät noin surkealta?” Luzy vastasi ilme
naisen kasvoilla muuttui ymmärryksen myötä.
”Voi Anna… Mitä sinä olet tehnyt?” Luzy voihkaisi. ”Kai sinä
aiot kertoa Rodarille?” Luzy kysyi ja Anna pudisti päätään.
Rodar toi sisar Helenan mukanaan. Sisar tutki Pablon ja
juotti tälle keittämäänsä yrttiteetä. Lapsi ei reagoinut. Sisar pyysi Rodarin
sivummalle ja katseli tätä vakavana.
”Tiedän mikä lastasi vaivaa. Olen nähnyt tämän aiemminkin.”
Helena sanoi ja Rodar pidätti hengitystään.
”Pablo ei ole sairas. Hänellä ei ole kuumetta tai oireita
mistään tuntemastani sairaudesta. Hän vain nukkuu. Unitilan on voinut aiheuttaa
isku päähän tai myrkky.”
”En ole nähnyt, että Pablo olisi lyönyt päätään…” Rodar
vastasi hiljaa ja sisar huokasi.
”En valitettavasti osaa sanoa milloin Pablo herää. On myös mahdollista, ettei hän herää ollenkaan. Teidän täytyy huolehtia siitä, että hän saa riittävästi vettä ja lientä.”
Päivät kuluivat ja Pablo nukkui yhtä sikeästi, kuin
aikaisemminkin. Rodar ja Anna eivät olleet puhuneet toisilleen päiviin. Anna
arveli miehen surevan pojan kohtaloa ja siinä hän oli oikeassa. Anna oli
laittanut illallista ja ensimmäistä kertaa päiviin, Rodar söi ruokaa. Anna
laittoi ruoantähteet kaappiin ja pysähtyi silittämään vatsaansa. Vatsakumpu oli
kasvanut isoksi lyhyen ajan sisällä.
”Minun täytyy puhua kanssasi”, Rodar sanoi ja Anna hypähti.
Hän ei ollut huomannut miehen tulleen viereensä.
Rodar katseli Annan kasvoja niin tuimana, että naista alkoi
pelottaa. Anna otti askeleen kauemmas ja Rodar astui saman verran lähemmäs.
Anna nielaisi.
”Minä tiedä mitä sinä olet tehnyt”, Rodar sanoi äänellä,
joka kuulosti niin kylmältä, ettei se voinut tulla hänen miehensä suusta.
Anna henkäisi ja alkoi vapista. Lapsi vatsassa vaistosi
äidin hermostuneisuuden ja alkoi potkia kipeästi Anna kylkeä.
”Olen pahoillani”, Anna kuiskasi. ”Tietenkin sinä tiedät.
Minä en suunnitellut sitä, vannon! En voinut tietää, ettei univesi toimi
lapsiin. Hänen olisi pitänyt kertoa minulle! Ja tämä lapsi, voi Rodar! Toivon,
että se olisi sinun, mutta enhän minä sille mitään voi…” Anna puhui nopeasti ja
nyyhkäisi.
Olo helpotti heti, kun hän sai sanat suustaan ulos. Sitten
Anna vilkaisi Rodaria. Miehen ilme kertoi, ettei hän sittenkään ollut tietoinen
ihan kaikesta.
Rodar yskäisi ja pyyhki kasvojaan. Anna alkoi itkeä. Nainen
ulisi ja vilkaisi Rodaria. Miehen pitäisi lohduttaa häntä. Rodar ei kuitenkaan
tehnyt elettäkään helpottaakseen Annan oloa. Nainen harmistui ja pyyhki
silmänsä. Itku ei näköjään tällä kertaa auttanut.
Pitkän hiljaisuuden jälkeen Rodar meni kauemmas ja katsoi
Anna inhoten.
”Sinä melkein surmasit meidän poikamme!”
Anna ei vastannut. Nainen nosti kätensä ilmaan ja voihkaisi
syytöksen edessä.
”Minä haluan, että sinä lähdet”, Rodar sanoi.
Sitten mies kääntyi ja lähti Pablon huoneeseen. Ovi paukahti
kiinni. Nyt Annaa alkoi itkettää ihan oikeasti.
Rodar istui Pablon sängyn edessä ja itki. Lopulta kyyneleitä
ei enää tullut ja mies vain istui apaattisena käsiään tuijottaen. Milloin suru
oli astunut heidän taloonsa? Vielä vähän aikaa sitten, he olivat olleet
onnellinen, pieni perhe.
Rodarin istuessa synkeissä ajatuksissaan, Pablo liikahti.
Poika puhisi hetken ja kääntyi. Pablo nousi varovasti istumaan ja hieroi
päätään.
”Minun päähän sattuu”, Pablo sanoi karkealla äänellä ja otti
samassa tukea seinästä, kun ei jaksanutkaan istua.
Rodar nousi seisomaan ja katsoi poikaansa. Näkikö hän unta
vai oliko Pablo todellakin herännyt? Poika venytteli varovasti käsiään ja
virnisti isälleen.
Rodar riensi halaamaan Pabloa.
Myöhemmin Rodar antoi Anna tervehtiä poikaa. Mutta nainen ei
saanut olla kahden pojan kanssa. Ties mitä myrkkyjä Anna heille seuraavaksi antaisi!
Seuraavien viikkojen aikana Anna ja Rodar eivät puhuneet
toisilleen. Anna yritti monta kertaa tulla miehen luokse, mutta Rodar
käyttäytyi, kuin tätä ei olisi edes olemassa. Kun Annan synnytys käynnistyi,
niin Rodar haki sisar Helenan paikalle. Anna sai pienen tytön.
Anna kysyi Rodarilta, haluaisiko hän nimetä lapsen. Rodar
vastasi yhdellä ainoalla sanalla: ”Ulos”.
Anna ja Rodar seisoivat Kudrowien talon edessä. Ulkona oli
jo pimeää ja Pablo oli mennyt nukkumaan aikoja sitten.
”Kuinka monta kertaa minun pitää sanoa, että haluan sinun
lähtevän?” Rodar huusi ja Anna yritti rauhoitella miestä.
”Mutta minä olen sinun vaimosi. Ja minulla on pieni vauva.
Mihin minä menisin?” Anna kysyi surkeana.
”Olisit miettinyt sitä ennen, kuin tuhosit perheemme.” Rodar
vastasi ja katsoi naista uhmakkaana.
”Olen saanut tarpeekseni sinusta. Sinä olet surkea vaimo.
Annoin sinulle vielä anteeksi sen, että hait lohtua muualta. Mutta Pablon
myrkytystä et saa ikinä anteeksi. Hän olisi voinut kuolla. ”
Anna ei tiennyt mitä sanoa. Hän ei ollut ikinä miettinyt
mitä tapahtuisi, jos Rodar saisi tietää. Rodar oli aina ollut niin kiltti,
ettei hän ollut edes kuvitellut, että mies voisi ajaa hänet kodistaan. Olihan
hän tämän lapsen äiti. Jokainen erehtyy joskus. Pitäisihän miehen se ymmärtää.
”Sinä lähdet tänä yönä.” Rodar sanoi. ”Voit jättää vauvan
tänne. Minä kasvatan hänet omani.”
”Sinä olet ilkeä mies!” Anna tuhahti. ”En todellakaan jätä
vauvaani sinulle!” Anna huusi viimeisen lauseen, kääntyi ja alkoi marssia poispäin.
Nainen tunsi, miten Rodar jäi ällistyneenä katsomaan hänen peräänsä. Mies oli
todellakin kuvitellut, että hän jättäisi vauvan tälle.
Kudroweilla vietettiin Pablon syntymäpäiviä. Luzy Olsen oli
leiponut pojalle kakun. Pablo seisoi kakun edessä ja valmistautui puhaltamaan
kynttilät.
Nuori Pablo Kudrow.
Pablo ja Rodar söivät syntymäpäiväkakkua. Pablo ei
kuitenkaan voinut keskittyä herkutteluun.
”Milloin äiti tulee takaisin?” Pablo kysyi.
”Hän ei tule takaisin.” Rodar vastasi, nostamatta katsettaan
kakusta.
______________________________________________________________________
Siinä oli tämän kierroksen viimeinen osa! Jotenkin pidän hirmuisesti Rodarista. Ikävää kirjoittaa miehelle kurjia tapahtumia, mutta jonkun täytyy aina uhrautua draaman takia. Mietin myös pitkään antaako Anna vauvan Rodarille, vai pitääkö hän sen itse.
Seuraavaksi on tulossa (jo kauan sitten kehuttu) Arianna extra ja siitä jatkan kolmannelle kierrokselle, kuninkaallisiin. Osa on kirjoitettu jo aikoja sitten, mutta kuvien ottaminen on vielä kesken. Asensin Supernaturalin koneelle, mutta päivitysten mukana tuli taas kiva, pieni bugi. Peli sammuu itsestään aina puolen tunnin sisään käynnistymisestä. Odottelen uusia päivityksiä, jotta saan bugin korjattua.
Toivottavasti tykkäsitte osasta! Siitä tuli taas vähän normaalia pidempi. :)
Tosi hyvä osa taas ja täytyy sanoa, että oon tosi rakastunut tohon Rodardiin <3 Se on tosi komea :D
VastaaPoistaAnna teki kyllä kamalan tempun ja hyvä, että mies ajo sen matkoihinsa!
Uutta osaa olikin jo ehditty odottaa ;)
VastaaPoistaJänniä juonenkäänteitä tässä osassa, oli tosi kiva lukea tätä! Ja muutenkin tykkään tosi paljon kirjotustyylistäsi
ja siitä, ettei tekstistäsi ole löytynyt kirjotusvirheitä. :)
Aivan uskomattoman hyvää luettavaa näin aamukahveen kanssa vietettäväksi. Osan pituus oli ihan sopiva, tai minä en ainakaan huomannut mitään kun uppouduin niin tähän osasi sisältöön :D.
VastaaPoistaVoi Anna Anna, naiselle ei kyllä tulevaisuudessa varmaankaan kauhean hyvin voi käydä. Jotenkin en usko Ethorin välittävän loppujen lopuksi naisesta pennin vertaa. Ilmainen huvi menee, mutta että ottaisi Annan omakseen? Hmm...melkeinpä haluan epäillä asiaa. Varsinkaan kun Anna ei ehkä ihan mitenkään helpolla tavalla anteeksiantoa saati sitten hyväksyä voi tilassaan saada. Jännä nähdä miten tämä tästä jatkuu ja kuinka katkeraa naisenergiaa vielä saamme todistella!
Rodar teki kyllä ihan oikein häätäessään vaimonsa tiluksiltaan, vaikkakin sydäntä melkein pisti ajatus, että mies voisi antaa kaiken muun anteeksi/ymmärtää kaiken muun paitsi poikansa kohtalon. Edelleen niin kiltti ja hyvä tuo mies! Huonostihan tuossa olisi kyllä voinut käydä, mikäli Pablo ei olisi herännytkään. Nyt vain visusti toivon että Rodar ei tunne mitään syyllisyyden tunteita, eikä varsinkaan ota Annaa takaisin.
Kiitoksia tästä lukukokemuksesta - mahtavaa päästä lukemaan näitä osia jälleen. Jatkoa ja varsinkin ekstraa ootellessa.
Huh, jopas oli mullistava osa! Paineet kasvoivat osan kuluessa, ja lopulta koko homma räjähti käsistä. En kyllä ollenkaan pidä Annasta. .-( Kauhea valittaja, myrkyttäjä ja pettäjä. Kuullaankos Annasta vielä jotakin, vai poistuiko hän nyt kokonaan tarinasta? Toivon Rodarille kaikkea hyvää! Mies on joutunut kaikenlaista kestämään. Onneksi Pablo heräsi lopulta. .-) Toisaalta sellainenkin juonikuvio olisi tuonut omaa draamaana mukaan, jossa Pablo olisi kuollut, ja Rodarin olisi täytynyt sietää Annaa uuden perijän saamiseen asti, mutta parempi näin. .-) Pablon synttärit toivat ankeuteen vähän juhlanaihetta, mutta silloinkin puhe siirtyi Annaan. .-/ Jätit kyllä sellaiseen tilanteeseen, että kiinnostaa saada tietää lisää! .-D Ja sitten tuolla edellisen osan kommentti-vastauksessa mainitsemastasi modista haluaisin vähän kysellä. Olen itse aloittelemassa kolmosella "monella perheellä pelattavaa tarinaa", ja homma menee kyllä vaikeaksi, jos simit ikääntyvät miten sattuu. .-P Eli millainen se modi on ym? Olisin kiitollinen neuvoista. .-)
VastaaPoistaIhana kamala osa. Kamalalla tarkoitan tuota Annan tempausta. Myrkyttää nyt oma poika, vaikkakin vahingossa. Ei taida elämä kuitenkaan parantua Annalla, tuskin Ethor ottaa naista omakseen vaikka oma vaimo kuolikin.
VastaaPoistaPerheen miehet ovat muuten hurjan komeita ja Rodar on ihana isä lapselleen. Jännä että olisi ollut valmis ottamaan myös vauvan huolehdittavakseen.
Kävin jo aikaa sitten lukaisemassa täällä, mutta olenpa näköjään jättänyt epähuomiossa kommentoimatta! Hyi minua!!!
VastaaPoistaOlin kyllä ihan varma, että Anna jättäisi vauvan Rodarille, kun ei tuo näyttänyt pojastaankaan olevan kovinkaan kiinnostunut! Saattaa naikkonen vielä yllättyä, kun alkaa lasta hoitamaan. Nythän Ihanainen Rodar on tehnyt kaiken siihen liittyvän vaimon huidelessa ties missä ja kenen kanssa...
Ethor luultavasti ei talonpoikaisnaista, tämän unelmista huolimatta, kelpuuta kartanonsa uudeksi emännäksi. Anna on tarjonnut hyvää palvelua, luultavasti ei muuta ;) !
Pelkäsin jo todella, että Pablo kuolisi, mutta onneksi niin ei kuitenkaan käynyt. Olihan loppu jo aikasta dramaattinen noinkin :) ! Anna ei kyllä alkuunkaan kuunnellut varoituksia unijuoman suhteen. Välillä tuntui jo, että Rodar taisi pikku hiljaa tulla jo immuuniksi koko liemelle..
Loistavaa luettavaa jälleen kerran!
Toivottavasti tietokone pysyy kasassa, eikä temppuile peli kanssa enempää!!
Extraa ja uusia osia innolla odotellen...!
Niin ja melkein unohdin!
Pinewood muuttaa tänne bloggeriin...
Uusi osoite siis, on
http://rkcpinewood.blogspot.fi/