Muistan kristallin kirkkaana sen päivän, kun hän saapui
valtakuntaan. Hän sotki kaikkien päivärytmin ja pisti kaupungit sekaisin. Tuhkalaakson kuningas Isdur Sirith ratsasti maillemme valtavan
armeijan kanssa. Isdur vakuutti olevansa rauhan asialla, mutta katapultein
varustettu sotajoukko viesti jotakin ihan muuta. Tuhkalaakson hallitsija vaati
saada tavata vanhempani rauhanomaisissa merkeissä ja näin tapahtui.
Minä ja sisareni Alhana katselimme ikkunasta, kuinka Isdur
kuninkaallisen kaartinsa turvin marssi palatsiin. Alhana oli niin innoissaan,
että hän hyppi kahdella jalalla. Etelästä ei usein tullut väkeä pohjoiseen.
Mystinen kuningas kiinnosti minuakin, mutta olin myös hiukan huolissani.
Ryntäsimme Alhanan kanssa makuukammariimme vaihtamaan
juhlavaatteet päälle. Halusimme nähdä, kuinka vieras kuningas kutsuttaisiin
kuninkaansaliin. Ja vielä enemmän minua kiinnosti saada tietää, miksi hän oli
ratsastanut niin pitkän matkan etelästä asti.
Äitini oli kuitenkin arvannut ajatuksemme. Kuningatar
Illyria odotti meitä huoneen ovella tiukka ilme kasvoillaan. Hän sanoi, ettei
meillä olisi mitään asiaa kuninkaansaliin. Meille kerrottaisiin kaikki
aikanaan. Sanojaan tehostaakseen äitini työnsi kruunua paremmin päähänsä ja
naksautti kieltään, kun Alhana avasi suunsa vastaväitteeseen. Sitten hän lähti.
”Tämä on niin epäreilua!” Alhana tuhahti. Hän oli aina ollut
meistä se uteliaampi.
Kävelin pientä ympyrää pukeutumispöydän edessä ja haroin
hiuksiani. Voisimme toki hiipiä saliin perälle salakäytävää pitkin ja katsella
tapahtumia. Tällöin pettäisimme kuitenkin vanhempiemme luottamuksen.
Kuin
vastauksena ajatuksilleni, Alhana tuhahti ja pyysi minua mukaansa
salakäytävään.
Seisoimme pylvään takana yritimme pysyä mahdollisimman
hiljaa. Palvelija ilmoitti vieraan saapuneen ja pidätin hengitystä. Näin miten
äitini suoristautui valtaistuimella ja vilkaisi huolestuneena isääni, joka vain
nyökkäsi tälle rohkaisevasti. En ollut vielä koskaan nähnyt heitä niin
hermostuneina, vaikka he kovasti yrittivätkin kätkeä tunteensa.
Kuningas Isdur Sirith marssi saliin pää pystyssä ja itsevarmasti
hymyillen. Hänen kuninkaallinen kaartinsa jäi salin etuosaan ja vain päälliköt seurasivat kuningasta vanhempieni luokse. Isdur ei vaivautunut kumartamaan vaan
käveli suoraan valtaistuinten eteen ja jäi röyhkeästi seisomaan siihen. Inhosin
häntä ensi silmäyksestä lähtien.
Toinen Isdurin pääliköistä – Alhanan mukaan se komeampi –
alkoi lukea ääneen kuninkaansa kirjettä. Pinnistelimme kuuloamme, mutta emme
saaneet sanoista selvää. Äitini kuitenkin nousi istuimeltaan ja siirtyi isäni
viereen. Kumarruin hiukan edemmäs kuullakseni paremmin. Tällöin tunsin kosketuksen olallani ja hätkähdin. Käännyin ja kohtasin palvelijamme Helegan tuiman
katseen. Olimme jääneet kiinni. Oli aika palata omaan kerrokseen.
Tuhkalaakson kuningas jäi palatsiin vieraaksi. Seuraavana
iltana linnassa järjestettiin juhlat hänen kunniakseen. Alhana oli laittanut
tuntikausia hiuksiaan, sillä hän halusi tehdä vaikutuksen vieraaseen. Alhanan
mieliksi minäkin olin laittautunut, vaikka en innoissani ollutkaan. Ennen
juhlaa minut kuitenkin pyydettiin kuninkaalliseen neuvotteluhuoneeseen. Helega
saattoi minut ovelle ja työnsi sisään. Kohtasin vanhempieni vakavan katseen.
Äiti hieroi käsiään ja vaihtoi painoa jalalta toiselle.
Isäni nousi tuolistaan ja käveli luokseni. Hän ei vieläkään sanonut mitään,
pysähtyi vain eteeni ja taputti kättäni.
Viimein isä puhui. Hän kertoi kuningas Isdurin saapuneen
kosimaan hänen vanhinta tyttärtään. Tuhkalaakson ja Kuulaakson välille solmittaisiin liitto, jolloin valtakunnat rientäisivät sodassa toistensa avuksi. Mikäli kosintaan ei suostuttaisi, hän
pyyhkäisi armeijoineen koko Kuulaakson maailmasta ja tekisi sen asukkaista orjiaan. Olin järkyttynyt siitä, että haltia uhkasi kaltaistaan. Kansamme rakasti rauhaa, mutta etelän haltiat olivat näköjään julmia ja sotaisia.
Tapaamisen jälkeen menin juhlasaliin odottamaan vieraiden
saapumista. Olin tietämättäni joutunut omiin kihlajaisiini. Olin aina
kuvitellut meneväni naimisiin suurien tunteiden saattelemana. En lähetettäväksi
toiseen valtakuntaan, kuin pahainen kauppatavara. Olisin halunnut huutaa ja
parkua, mutta tyydyin katkerana nieleskelemään kiukkuani. Pian Alhana saapui
saliin. Hän katseli minua hetken ja istui sitten viereeni. Alhana tarttui minua
kädestä ja istuimme vaiti. Toivoin, että ulkona olisi satanut, se olisi kuvastanut tunteitani. Mutta siellä paistoi vain kelmeä talviaurinko.
Isdur saapui juhliin yhtä rehvakkaasi kuin edellisenäkin
päivänä. Minä inhosin häntä vielä enemmän, sikäli kuin se vain oli mahdollista.
Minut esiteltiin sulhaselleni. Isdur kumarsi minulle hieman
ja hymyili. Hän oli komeampi, kuin olin odottanut. En tiennyt mitä ajatella.
Minä vihasin häntä, koska hän kehtasi tulla kotiini ja vaatia minua omakseen. Silti hän nyt seisoi edessäni hymyillen ja pyysi minua
tanssimaan kanssaan. Tunsin hovin seuraavan jokaista liikettäni, enkä voinut
muuta, kuin suostua.
Isdur tarttui minua röyhkeästi käsistä ja olisin halunnut
kiskaista ne pois hänen ulottuviltaan. Mies veti minut ihan lähelle itseään ja
tunsin poskieni punehtuvan. Moinen röyhkeys oli loukkaavaa! Kuinka hän saattoi
koskea minuun, vaikkei meitä ollut vielä edes vihitty? Minä olin sentään
prinsessa. Äiti oli varoittanut minua siitä, että Tuhkalaaksolaiset saattoivat
olla tavoiltaan barbaarimaisia, mutta tähän en kuitenkaan ollut osannut
varautua.
Tanssi kesti onneksi vain hetken ja pääsin pian pakenemaan
Alhanan seuraan. Yhdessä hiivimme keittiöön ja piilouduimme tarjoilupöydän
taakse juhlien loppuajaksi. Minua ei onneksi enää kaivattu. Olin tehnyt
tehtäväni täyttämällä vieraan kuninkaan odotukset. Hän kelpuutti minut morsiamekseen.
Olisin mielelläni heittänyt häntä viinipikarilla.
Myöhemmin yöllä istuin sängyllä ja itkin. En halunnut lähteä pois. Alhana katseli minua,
hänkin itkien ja pudisti päätään. Lopulta
nousin ylös ja aloin taas kävellä ympyrää pukeutumispöydän edessä. Olin kuin
häkkiin kahlittu eläin.
Viimein tein päätöksen ja kerroin suunnitelmani Alhanalle.
Hän ei pitänyt siitä, mutta ei sanonut vastaankaan. Hän olisi tehnyt asemassani
ihan samoin. Halasin Alhanaa ja pyysin häntä pitämään vahtia, kun kävisin
hakemassa sopivan puvun palvelijoiden siivestä. Kuninkaallisilla ei ollut
mitään asiaa palvelijoiden alueelle, joten joutuisin keksimään pätevän selityksen, jos jäisin kiinni.
Myöhemmin istuin tuolilla ja katselin miten Alhana kääntyili
sängyllään. Hän ei voinut nukkua. Nyökkäsin hänelle sen merkiksi, että olin valmis.
Olin pukeutunut palvelustytön asuun ja palmikoinut hiukseni rahvaan tavoin. Toivoin, ettei kukaan kiinnittäisi minuun huomiota.
Hiivin huoneesta kohti portaikkoa. Palatsin käytävät olivat
hiljaisia, kun kaikki nukkuivat. Vain vartioiden askelten tasainen rummutus
kuului alemmissa kerroksissa. Koska tunsin käytävät, osasin vältellä vartioita.
Livahdin ulos palvelijoiden sisäänkäynnistä ja hiivin linnanpihaa ulkoportille
päin.
Aurinko ei ollut vielä noussut ja
vain linnan seinustan soidut valaisivat kaupungin kapeita katuja. Matka kaupungin läpi olisi helpompi. Painoin
katseeni maahan ja nopeutin askeleitani.
Kuulin miten joku käveli perässäni.
Vilkaisin taakse ja näin, että kokonainen ryhmä miehiä seurasi kulkuani
huvittuneena. He olivat ihmissotilaita. Tunsin pakokauhun alkavan levitä
sisälläni. Olin kuullut huhuja siitä, millaisiin hirviömäisiin tekoihin ihmiset
pystyivät.
Pian tajusin, että minut piiritetty. Miehet nauroivat ja
yksi heistä astui eteeni. Yritin astua kauemmas, mutta hän tarttui käteeni niin
lujaa, että kirkaisin kivusta. Kuulin miten sotilaat hörähtivät nauruun ja
alkoivat kannustaa ahdistelijaani. Mies veti minut lähelleen ja alkoi
puristella kehoani kipeästi. Hän nauroi ja haistoin paloviinan sotilaan hengityksestä. Huusin ja onnistuin raapaisemaan miestä poskeen.
Hän murahti vihaisesti ja nosti kätensä iskuun.
Tunsin miten miehen nyrkki osui
ohimooni ja maailma tuntui räjähtävän. Kaaduin maahan ja tunsin miten mies laskeutui ylleni ja alkoi repiä vaatteitani. Aloin vajota mustuuteen ja kuulin maailman tummuessa soinnukkaan käskyhuudon, joka haihtui silmieni sulkeutuessa.
Avasin silmäni ja tunsin miten joku silitti hellästi
otsaani. Kesti hetken, ennen kuin näin mitään. Nuori haltiamies oli kumartunut
puoleeni. Yritin liikkua ja kipu räjähti valloilleen. Voihkaisin ja hän kehotti
minua sulkemaan silmät. Vajosin taas tiedottomuuteen.
Avasin jälleen silmäni ja tajusin, että minua kannettiin
kohti linnaa, josta olin juuri paennut. Kantajani Isdur Sirith katseli minua
huolestuneena. Hän ei sanonut mitään, enkä kysynyt mitään. Näin hänen
silmissään kuitenkin jotain uutta, mitä en ollut huomannut aikaisemmin illalla.
Ne olivat syvät, kuin lähteet. Kaikki kopeus ja kerskailu olivat kadonneet
miehen olemuksesta.
En enää yrittänyt paeta. Toivottuani yöstä, Isdur vei minut
kävelylle metsään. Hän kertoi minulle Tuhkalaaksosta ja valtakuntansa tavoista.
Hän kertoi myös löytäneensä täydellisen morsiamen, mutta oli epävarma siitä,
suostuisiko Kuulaakson kuningas kosintaan. Epävarma Tuhkalaakson kuningas
oli marssinut kosiomatkalle armeijan kanssa. Kun olimme kahden, Isdur oli kuin
kuka tahansa haltiamies. Ymmärsin, että koppavuus oli osa näytöstä, jolla hän
piti yllä kuvaa vahvasta hallitsijasta.
Minun ja Isdurin häitä vietettiin, kun seuraava täysikuu häälyi
Kuulaakson yllä. Tanssiessani häätanssia hänen kanssaan, tunsin olevani täynnä
kuplia, jotka kutittelivat vatsaani. Halusin olla juuri siinä missä olin. Olin lopulta
mennyt naimisiin suurien tunteiden täyttämänä.
-----------------------------------------------------------------------------------------------
Kirjoitin tämän pikku extran jo kuukausia sitten, mutta kuvien muokkaaminen venyi. Pääsiäisloman kunniaksi sain sen viimein valmiiksi. Mielestäni tarina on hiukan ennalta arvattava, mutta olkoon. Yhteenhän tuon parin piti päätyä. Lisäksi odottelen innolla, että pääsen kirjoittamaan seuraavaa kierrosta, johon on taas mukava kasa juonia odottamassa. :)
Oiiiii miten mukava ekstra täällä :).
VastaaPoistaSydän käppyrällä lueskelin Ariannan tuntemuksia. Mahtavasti kirjoitit hänen näkemyksensä minä-muodossa. Ihanaa luettavaa.
Matka nuoren parin tunteiden alkulähteille sulatti kyllä meikäläisen sydämen ihan täysin. Ihastuneilta huokauksilta ei kyllä kyennyt välttymään <3
OI OI <3 Todella ihana extra. Nyt haluun äkkiä lisää luettavaa. Varsinkin tästä pariskunnasta :))
VastaaPoistaMukavaa oli lukea parin ensiaskeleista yhdessä. Erittäin kaunis pari ja onneksi Isdur lopulta osottautui ihanaksi haltijaksi.
VastaaPoistaKauniisti kirjoitit Ariannan näkökulmasta, pystyin miltei samaistumaan häneen.
TÄmän myötä jatkoa jään innolla odottelemaan.
Kiintoisaa saada näin jälkeenpäin tietää, miten Ruskalaakson nykyinen kuningaspari aikoinaan tapasi ja sai toisensa. .-) Onneksi Isdurin käytös oli aluksi vain esittämistä ja miehen todellinen luonne valkeni Ariannalle myöhemmin. .-) Jäänpä mielenkiinnolla odottamaan, millaisia juonitteluja seuraava kierros sisältää. ,-)
VastaaPoistaTyllerö: Ihana kuulla, että pidit! Kiitos! Romantiikasta oli kyllä mukava kirjoittaa.
VastaaPoistaPisara: Kiitos! Juuri näistä on lisää tulossa seuraavassakin osassa. :)
Tuuli: Kiitos, oli vaihteeksi mukava kirjoittaa vain yhden hahmon kokemuksista.
Simssiliini: Kiitos! Joo, kaikki ei ole aina sitä, miltä näyttää. :D
Tämähän oli aivan ihana extra osa!
VastaaPoistaJa vaikka lopputulos oli ennalta arvattavissa, on näitä tarinan "historia" katsauksia aina kiva lukea. Pääsee tavallaan selville, mitä on tapahtunut ja henkilöhahmoille tulee huomattvasti enemmän persoonallisuutta ja väriä.
Täytyy vielä kehaista tuota lavastusta ja pukuloistoa. Upean näköiset taustat olet saanut aikaiseksi!
Jatkoa innolla odotellen ;)
Koska se tulee se seuraava kierros??!! Tässä on jo kuukauden päivät odoteltu!
VastaaPoistaMääki haluun jo uutta luettavaa! Miks on näin hidasta? Vastatkaa!!
VastaaPoistaMesinen: Kiitos! Kiva, että tykkäsit! Olihan noissa taustoissa vähän väsäämistä, kun piti rakentaa kokonaan uusi naapurusto. Mutta ainakin tuolla voi nyt kuvata muitakin historiaan liittyviä extroja! ;)
VastaaPoistaAnonyymi: Ihanaa kuulla, että uutta osaa jo odotetaan! :)
Osa on tulossa piakoin. Yritän saada sen julkaistua viikon sisällä. Juoni on valmis, mutta kuvaus vielä kesken. Osa on viivästynyt, koska elämäntilanteeni ja osoitteeni muuttuivat. Muutossa on aina kamala säätäminen. Onneksi hektisin aika alkaa olla jo ohi ja voin taas alkaa keskittyä tähän tarinaan!
Tämä tarina on aivan mahtava! Kirjoitat hienosti ja tarina pysähtyy aina sellaiseem kohtaan, että jää odottamaan jatkoa!
VastaaPoistaPs. Miten ois linkinvaihto?
Ihana extra <3 Ja ihana keski-aikainen/fantasia Rkc <3 Itse yritin myös toteuttaa Rkc, mutta totesin sen olevan liian vaivalloista. Kunnioitusta sinulle siitä, että olet jaksanut tehdä tämän tarinan ja näin upeasti!
VastaaPoistaLisa: Kiitos! Joo, tottakai linkinvaihto. Mulla kesti vähän vastata, kun tarina oli tauolla. :)
VastaaPoistaKathahêr: Kiitos! Kolmosella on vähän hankala saada maailma toimimaan Rkc:n mukaisesti, mutta koodeilla ja ladatuilla se lopulta onnistui. Kesken ensimmäisen kierroksen piti jopa aloittaa koko naapurusto alusta! :D