Jokainen päivä Olsenin talossa oli kiireinen. Jos vauvat
eivät itkeneet, niin kasvimaa tai heinäpelto kaipasi hoitamista.
Luzy kumartui kehdon reunan ylitse ja kutitti itkevän vauvan
mahaa. Anea hapuili käsillään äidin kättä ja lopetti itkemisen löydettyään sen.
Tyttö puristi pienet sormensa äidin peukalon ympärille ja alkoi nauraa.
Luzy nosti Anean syliinsä ja tuuditti lasta. Luzyn mies,
Jonathan käveli kehtojen luokse ja jäi katselemaan vauvalle lepertelevää naista.
Jonathan ihmetteli, miten häntä olikin kohdannut niin suuri
onni. Hän oli naimisissa naisen kanssa, jota rakasti enemmän kuin itse elämää.
Lisäksi heillä oli neljä ihanaa lasta, kaksi poikaa ja kaksi tyttöä.
Viljelykset kukoistivat ja elämä hymyili. Jonathan olisi halunnut sanoa ääneen
olevansa onnellinen, mutta hän pelkäsi sanojen voivan ääneen lausuttuina rikkoa
jotakin.
Hoidettuaan kaksoset, Luzy alkoi valmistella päivällistä.
Nainen pilkkoi oman maan kasviksia vuokaan ja laittoi vuoan uuniin paistumaan.
Olsenit söivät lihaa harvoin, yleensä vain juhlapäivinä. Liha oli kallista, jos
ei ollut teurastaa omia eläimiä.
Olsenien vanhin poika Othel nyrpisti nenäänsä
kasvispaistokselle. Luzy pörrötti pojan hiuksia ja samassa kaksoset alkoivat
itkeä. Vauvat olivat harvoin kovin kauaa aloillaan. Etenkin Anea vaati alati
huomiota vanhemmiltaan. Enya taas nukkui paremmin, mutta heräsi aina siskonsa
itkuun.
Jonathan jätti Luzyn lasten pariin ja meni itse kasvimaalle.
Tomaatit olivat kypsiä poimittaviksi ja illalla perhe saisi syödä lämpimiä
tomaattileipiä.
Seuraavana päivänä Olsenin talossa juhlittiin syntymäpäiviä,
sillä Othel ja Atmos täyttivät vuosia. Luzy oli leiponut kakun kummallekin
lapselle. Jonathan lauloi onnittelulaulua ja Othel hapuili kakkuaan tuolinsa
takaa. Luzy heristi pojalle sormea sen merkiksi, että tämän pitäisi odottaa
laulun loppumista ja kynttilöiden puhallusta.
Othel puhalsi kaikki kynttilät
kerralla sammuksiin.
Luzy kutitti sylissään olevaa Atmosia mahasta ja poika alkoi
nauraa.
”Sinun pitää puhaltaa kynttilät, kuten veljesi teki” Luzy
neuvoi ja Atmos nauroi lisää. Luzy auttoi poikaa puhalluksessa.
Teini-ikäinen Othel Olsen.
Atmos Olsen.
Syötyään palan kakkua, Othel meni itkevien kaksosten luokse
ja alkoi viihdyttää tyttöjä. Anea katseli hämmentyneenä veljeään. Meni hetki ennen
kuin pienokainen tunnisti tämän.
Luzy oli helpottunut Othelin avusta ja ehti viimein itsekin
maistaa kakkua.
”Lepää sinä vain. Minä laitan kaksoset nukkumaan”, Othel
sanoi. Poika oli päättänyt alkaa osallistua enemmän talon töihin. Olihan hän
vanhin poika.
Lucy asettui sängylle ja nukahti ennen kuin hän ehti edes
sammuttaa yöpöydän kynttilää. Jonathan veti naisen kainaloonsa ja nukahti
puristaen tätä rintaansa vasten.
Aamulla kaksoset heräsivät ennen kuin aurinko ehti nousta.
Othel nousi pikaisesti ja ryntäsi kehtojen luokse. Hän oli päättänyt antaa
vanhempiensa kerrankin nukkua. Othel kumartui kehdon ylle ja Anea lakkasi
itkemästä nähtyään veljensä kasvot.
”Taisit huutaa vain sen takia, että joku tulisi katsomaan
sinua”, Othel tokaisi ja katseli hymyilevää vauvaa. Othel kutitti Anean mahaa
ja vauva nauroi. Othel pudisti huvittuneena päätään ja nauroi itsekin.
Jonathan Olsen oli hankkinut pojilleen syntymäpäivälahjaksi
luutun. Soitin ilmestyi poikien huoneeseen vasta pari päivää juhlien jälkeen, sillä
maksuna annetut tomaatit kypsyivät myöhässä.
Othel ihastui soittimeen heti. Poika soitti luuttua aina,
kun hänellä vain oli aikaa. Talonpoikien elämä oli kuitenkin niin
työntäytteistä, että Othel löysi harjoitteluhetkiä vain aamuyöstä. Tällöin hän
meni ulos harjoittelemaan, ettei herättäisi nukkuvaa perhettään.
Myöhemmin päivällä, Othel huvitti pieniä sisaruksiaan soittamalla hassuja lauluja. Othelin
hoitaessa pienokaisia, Luzy ja Jonathan kitkivät yhdessä rikkaruohoja.
”Täällä on mätä tomaatti”, Jonathan puuskahti ja heitti
tomaatin olkansa yli. ”Nämä olisi pitänyt kerätä aiemmin.” Tomaatti laskeutui
lätsähtäen Luzyn viereen. Nainen tuijotti vihannesta hetken kummissaan ja
vilkaisi sitten miestään. Jonahan virnisti. Luzy valikoi pensaasta pehmeimmän
tomaatin, tähtäsi ja osui sillä suoraan Jonathania päähän. Mies kirosi ja Luzy
ulvoi naurusta.
Illalla Olsenin talossa juhlittiin jälleen syntymäpäiviä.
Tällä kertaa kakkunsa saivat kaksoset Anea ja Enya.
Tytöistä varttui suloisia taaperoita.
Koska Othel oli hoitanut sisaruksiaan usein, niin Atmoskin
halusi tehdä osansa. Atmos istui Anean eteen ja alkoi opettaa tytölle
veljeltään oppimaa kurkistusleikkiä. Tytöt matkivat Atmosin liikkeitä ja
räkättivät kovaan ääneen veljen hassuille ilmeille.
Othel esitteli vanhemmilleen ystävän, jonka hän oli tavannut
kuljettaessaan vihanneksia torille. Ritarin poika Iwarin hevonen oli
pillastunut ja Othel oli saanut tämän rauhoittumaan. Sen jälkeen pojat olivat
alkaneet viihtyä yhdessä.
Iwar halusi viedä Othelin illalla tavernaan, mutta Othel
epäröi.
”Kyllä me pärjäämme”, Luzy vastasi nauraen, kun Othel sanoi,
että häntä tarvittaisiin kotona. ”Pitäkää te nuoret hauskaa”, Luzy jatkoi ja taputti
Othelia selkään.
"Oletko nyt aivan varma?" Othel kysyi vielä kerran.
Aurinko alkoi laskea ja kauppiaat keräilivät tavaroitaan
torilta. Kojut suljettaisiin yöksi ja avattaisiin jälleen aamulla.
Iwar ja Othel seisahtuivat aukion reunalle.
”Isän tuttavalla on taverna tässä lähellä. Se on suljettu,
mutta minulla on avain.” Iwar kertoi ja viittasi samalla läheistä rakennusta
päin.
”Luulin, että menisimme Hevosmiehen Kievariin. Onko tuonne
sallittua mennä?” Othel vastasi.
”On. Se tuttava on sotimassa, eikä palaa vielä pitkään
aikaan.” Iwar sanoi ja alkoi työntää Othelia suljettua tavernaa kohti.
”Mahtava paikka!” Othel huudahti ja alkoi sytyttää
kynttilöitä Iwarin kanssa. Taverna oli pieni, mutta siisti. Omistaja oli
nostanut pienet paloviinatynnyrit tiskin alle ja suuret viinitynnyrit
seinustalle. Iwar avasi yhden viinitynnyrin ja kaatoi heille monta tuoppia
vaaleaa ja makeaa kesäviiniä.
Kesäviini vaihtui paloviinaan ja poikien ilta jatkui
riehakkaasti. Iwar löysi tiskin alta tilikirjan ja alkoi tavata juomien nimiä.
”Seuraavaksi maistetaan Hiipparin Piippua! Täältä pitäisi
löytyä myös Emännän Yllätystä ja Neidonperää!”
Ilta kului ja juoma vaihtui toiseksi. Yhtäkkiä Othel tajusi
Iwarin kadonneen. Hän seisoi ulkona ja jutteli tummahiuksisen tytön kanssa.
Othel nipsti tyttöä ja tämä nauroi. Sitten tyttö astui lähemmäs ja halasi Othelia.
Maailma pyöri ja Othel sulki silmänsä.
Othel raotti silmiään ja sulki ne saman tien uudestaan.
Päähän sattui. Othel yritti oikaista jalkansa ja tajusi nukkuvansa aivan liian
lyhyellä ja kovalla penkillä. Nyt sattui joka paikkaan.
Othel nousi varovaisesti ja venytteli. Päätä vihloi ja
pahoinvoinnin aalto iski pojan yli. Othel iski käden suulleen ja yritti olla
yökkäämättä. Miten hänellä saattoi olla näin paha olo?
Othel hieroi ohimoitaan ja yritti miettiä missä hän oli ja
mitä eilen oikein tapahtui.
”Nukuitko hyvin kultaseni?” Mairea naisen ääni kuului
huoneen ovelta. Ääntä seurasi paljon hihitystä ja kikattelua. Naisia.
Alushameeseen ja korsettiin pukeutunut nainen asteli Othelin
luokse, suuteli tämän otsaa ja istuutui sohvalle hänen viereensä. Othel tunsi
punan kohoavan poskilleen. Hän näki naisesta paljon enemmän, kuin oli
soveliasta. Huoneen ovelta kurkki lauma yhtä huonosti pukeutuneita naisia.
Othel oli varma, että yksi oli jopa ollut ihan ilkosillaan. Othel veti vavisten
henkeä ja kylmä kauhu levisi vatsanpohjasta halki kehon. Othel oli päätynyt
Tuhkalaakson pahamaineisimpaan kortteliin.
Myöhemmin Othel istui kasvimaalla ja repi rikkaruohoja kiukkuisena
maasta. Othel ei vieläkään tiennyt mitä yöllä oli tapahtunut. Othel oli
vihainen itselleen siitä, ettei ollut kysynyt naisilta mitään. Tajuttuaan missä
oli, Othel oli mennyt paniikkiin ja rynnännyt ulos. Poika oli juossut koko
matkan kotiin.
Myöhemmin yöllä Othel heräsi taaperon itkuun. Viereisellä
sängyllä nukkuva Atmos veti peittoa korviensa päälle.
Anea lopetti huutamisen heti, kun Othel laahusti huoneeseen.
Anea nousi seisomaan kehdon laitaa vasten ja odotti veljeä.
Othel nosti tytön syliinsä ja tuuditti tätä rintaansa
vasten.
”Näitkö sinä pahoja unia? Vai etkö vain saanut unta?” Othel
kysyi ja Anea jokelsi vastaukseksi.
Seuraavan päivän Othel vietti nukkuen. Luzy arveli pojan
vilustuneen ja antoi tämän olla rauhassa. Luzy keinutti sylissään istuvaa Aneaa
ja katseli Jonathania, joka yritti syöttää Enyaa. Enya läpsi maitopulloa
nauraen, eikä suostunut laittamaan sitä suuhunsa.
Luzy alkoi nauraa ja Jonathan katsoi vaimoaan ihmeissään.
”Laita pullo maahan. Enya haluaa itse nostaa sen ja sitten
vasta juoda siitä”, Luzy neuvoi.
Jonathan pudotti pullon maahan ja Enya nappasi sen ja alkoi
juoda. Jonathan marssi Luzyn ja Anean luokse.
”Seurailit meitä aika kauan, ennen kuin viitsit kertoa. Rouva taisi saada hiukan hupia äskeisestä?” Jonathan sanoi ja yritti katsoa hihittävää Luzya vakavana.
”No, tuosta hyvästä vaadin reilun suudelman korvaukseksi”,
Jonathan totesi ja suuteli Luzya pitkään.
Loputkin tomaatit kypsyivät ja Jonathan ja Othel lähtivät
markkinoille kauppaamaan vihanneksia. Luzy päätti hoitaa miehiltä jääneet
heinätyöt loppuun. Loput heinät pitäisi nostella kärryihin ja toimittaa Sir
Argalan hevosille.
Luzy tökki paalia heinähangolla ja yritti miettiä miten
saisi sen näppärästi korkeaan kärryyn.
”Aurinkoista päivää Luzy”, kuului matala miehen ääni. Luzy suoristautui nopeasti ja heinähanko putosi kolahtaen maahan. Kyseinen ääni sai Luzyn niskavillat nousemaan pystyyn. Naapurissa asuva Otik
Nimrais marssi hyväntuulisena Luzya kohti. Otik oli ahdistellut Luzya
aikaisemmin, mutta viime aikoina aatelisten tilaamat veistokset olivat pitäneet
miehen kiireisenä – Luzyn onneksi.
Luzy tokaisi, että hänellä on töitä tehtävänä ja alkoi
levitellä heiniä vauhdikkaasti. Luzy toivoi Otikin tajuavan vihjeen ja jättävän
hänet työskentelemään.
”Mutta minähän voin auttaa sinua, arvon rouva!” Otik sanoi
riemastuneena ja horjahti hieman. Luzy haistoi vanhan viinan ja arvasi miehen
tulevan suoraan tavernasta.
”Sinä olet niin kaunis”, Otik huokasi ja veti Luzyn
lähelleen ja suuteli tätä intohimoisesti. Luzy yritti työntää miestä kauemmas,
mutta mitä enemmän hän räpiköi vastaan, sitä enemmän Otik innostui.
Otik alkoi repiä vaatteita Luzyn yltä. Luzyn paita repeytyi
ja nainen yritti huutaa. Otik painoi käden Luzyn suun eteen ja työnsi tämän
heinäkasaan.
Luzy ei voinut ajatella mitään muuta, kuin että hänen täytyisi
paeta. Luzy rimpuili vastaan, mutta Otik oli liian voimakas. Mies tuhisi ja
hönki Luzyn korvaan ja piti toista kättään naisen suun edessä.
Viimein Otik oli ottanut mitä halusi. Mies nousi ja
venytteli ja lähti hyräillen taloaan kohti. Luzy ryntäsi itkien heinäkasasta ja
yritti etsiä vaatteidensa jäännöksiä.
Myöhemmin Luzy istui nukkuvien kaksosten sänkyjen välissä. Luzy
nyyhki hiljaa ja yritti olla herättämättä lapsia. Kyynelistä ei vain tullut
loppua.
Aika kului ja Luzy yritti unohtaa. Unohtaminen ei vain ollut helppoa. Kaksosten syntymäpäivänä Luzy leipoi jälleen
kakut päivänsankareille. Enya puhalsi kynttilät itse, mutta Aneaa piti hiukan
avustaa.
Enya Olsen.
Anea Olsen.
Olsenit söivät kakut kokonaan. Lapset olivat tyytyväisiä
saadessaan kerrankin tarpeeksi makeaa.
Kun lapset olivat menneet nukkumaan, Luzy seisoi ikkunan
edessä ja katseli pimeyteen. Luzy ei ollut mennyt yksin ulos sen jälkeen, mitä
Otik oli tehnyt. Hän ei ollut uskaltanut kertoa Jonathanille. Jonathan
raivostuisi ja vaatisi oikeutta. Koska Nimraisit olivat vaikutusvaltaisia kauppiaita,
oikeutta ei tapahtuisi ja he voisivat halutessaan liiskata Olsenit, kuin
kärpäset.
”Mitä sinä näet siellä?” Jonathan kysyi ja Luzy hyppäsi
säikähdyksestä ilmaan. Jonathan pyysi anteeksi.
”Sinä olet ollut viime aikoina niin apea. Kai tiedät, että
voit puhua minulle, jos jokin vaivaa mieltäsi?” Jonathan sanoi ja silitti Luzyn
poskea.
”Minä rakastan sinua”, Luzy kuiskasi. Jonathan halasi Luzya pitkään
ja lämpimästi. Luzy niiskaisi ja Jonathan katsoi tätä pitkään. Viimein Jonathan
suuteli vaimoaan hellästi.
Jonathan ja Luzy menivät yhdessä nukkumaan ja Jonathan
lupasi, että Luzy voisi unohtaa murheensa loppuyöksi. Ja niin Luzy hetkeksi unohtikin.
Enya ei saanut nukutuksi. Anea tuhisi viereisessä sängyssä
ja kuorsasi silloin tällöin. Enya harkitsi herättävänsä siskonsa ja kuuli jonkin
kolahtavan seinää vasten. Ääni kuului ulkoa.
Enya hiipi ikkunan ääreen ja katseli pimeyteen. Tyttö
siristi silmiään ja näki miten tumma hahmo katosi puiden sekaan.
Tosi hyvä osa. Hyi kun Otik oli kamala, toivottavasti saa selkäänsä joltain >:O
VastaaPoistaKiitos! Heh, Otik on tosiaan selkäsaunan tarpeessa!
PoistaEi ollut yhtään tylsä eikä töksähtelevä alku! :) Hyvin jaksoi lukea. Oot todella taitava, ootan uutta osaa innolla :)
VastaaPoistaKiitos! Mukava kuulla. :)
PoistaAlku ei tosiaan ollut tylsä. Oikein ihanaa arkea perhe vietti ja veljekset niin ihanasti hoivailivat pikkusiskojaan.
VastaaPoistaAikamoisen yön Othel vietti (pojasta tuli muuten varsin komea). Saakohan vanhemmat tietää pojan seikkailuista.
Inhottava Otik. Joku voisi kyllä puolustaa Luzy raukkaa tuollaiselta hirviöltä.
Todella ihana osa vaikka hirveyksiä tapahtuikin. Osaat kyllä hienosti kirjoittaa ja kuvata.
Kiitos kommentista! Joo, Othelilla oli hieman vauhdikas yö. Saa nähdä tuleeko siitä vielä seurauksia. ;)
PoistaNo johan nyt, Otik sietäisi korvilleen....mrh!
VastaaPoistaOthelin reissu sai nauramaan, poika parka joutui kuumaan paikkaan ;) ja Othel ♥ uh...ihana :D
Oikein mukava osanen niinkuin aina. Supernatural on mukava lisäosa ;)
Odottelen innolla jatkoa♥
Kiitos! Joo, Otik sietäisi kyllä saada vähän huutia. Ja Othel tosiaan yllätti itsensä. Minustakin pojasta tuli varsin söötti. :D
PoistaSupernaturalia odottelen innolla. Tuli seuraava osa kuvattua super nopeaan, että pääsen asentamaan lisäriä. Saa kreivitär mahdollisesti sen myötä ihan uusia voimia. Ja ehkä keksin muillekin hahmoille siitä vielä jotain iloa tai epäonnea. ;)
Luzy parka!
VastaaPoistaOsassa tapahtui vaikka mitä, mutta silti tuo Luzyn kohtalo kosketti eniten. Pelkäsin jo, että Luzy huomaa olevansa raskaana Otikille, mutta ei nyt ainakaan vielä tullut mitään.
Mitäköhän Othelin reissusta vielä seuraa? ;)
Naureskelin pojan seikkailuja pahamaineisessa kapakassa ja ilotalossa. Kannattaisi miettiä mihin sitä itsensä laittaa :D !
En mä ainakaan huomannut, että mikään olisi ollut kömpelöä tai tönkköä! Hyvää tekstiä, kuten aina, ja mahtavia kuvia!
Jatkoa innolla odotellen ja sitä Supernaturalin näkymistä ensi kierroksella ;)!
Kiitos! Luzyn kohtalo tosiaan oli vähän kurja, mutta olisi siinä voinut käydä kehnomminkin. Othel taas pääsi vähän seikkailemaan, näkee sitten ottiko kerrasta opikseen vai jotakin muuta. Pojan varalle ei vielä ole selkeitä suunnitelmia, joten Othelille voi käydä kuinka vain. :D
PoistaSupernaturalia odottelen kovasti. Sain viimein kuvattua viimeisen osan ja asennettua lisärin, mutta vielä en ole ehtinyt kunnolla pelaamaan sitä. Tarinaa ajatellen siinä kuitenkin tuli ihania tavaroita, vaatteita ja juttuja. Jee! :)
Heipä hei!
VastaaPoistaTäällä eräs piilolukijana pysytellyt innostui viimein kommentoimaan.
Olet kehittynyt valtavasti ensimmäisistä osista niin tekstin kuin kuvienkin osalta. Lieneekö osa syystä Sims 3 lisääntyneiden keskiaikaisten ladattujen määrä vai mikä, mutta pidän valtavasti kuvien tunnelmasta. Kovin on Medievalia.. :)
Yhden pienen parannusehdotuksen tosin tekisin. Tekstistä:
"Alushameeseen ja korsettiin pukeutunut nainen asteli Othelin luokse, suuteli tämän otsaa ja istuutui sohvalle hänen viereensä. Othel tunsi punan kohoavan poskilleen. Hän näki naisesta paljon enemmän, kuin oli soveliasta. Huoneen ovelta kurkki lauma yhtä huonosti pukeutuneita naisia. Othel oli varma, että yksi oli jopa ollut ihan ilkosillaan. Othel veti vavisten henkeä ja kylmä kauhu levisi vatsanpohjasta halki kehon. Othel oli päätynyt Tuhkalaakson pahamaineisimpaan kortteliin."
Erittäin hyvää tekstiä, mutta itse bongasin Othelin nimen aika useaan otteeseen. Sen sijaan voisit nimen kerran mainittuasi käyttää jotain muuta ilmaisua, kuten poika, mies, talonpoika, Olsenin poika jne.
Herran jestas Othel on komea! :O ;)
Mutta eipä minulla muuta asiaa oikeastaan ollutkaan, joten painun sinne samaan maan rakoon, mistä tulinkin. Jatkoa odottelen!
Kiitos kommentista! Kiva kuulla, että tarina (kuvat ja kerronta) on kehittynyt. Olen itse samaa mieltä. Kolmoseen on ilmestynyt hiljalleen enemmän keskiaikaisia ladattavia ja joka osassa on aina enemmän tavaroita ja vaatteita. :D
PoistaOho, en olekaan huomannut, että mainitsen noin usein henkilöiden nimiä. Kiitos, että otit asian esille, en olisi muuten tajunnutkaan. :)
Othelista tuli kyllä yllättävän komea! :D
Sainpa vihdoin luettua tarinasi kaikki osat. .-) On jännää, kun en ole aikaisemmin lukenut kolmosella tehtyjä RKC:ita. .-D Olseneilla on paljon kauniita lapsia. .-> Othel on ihana, kun auttaa vanhempiaan lasten hoitamisessa. .-> Kukakohan hiippari talon luona hiipii? .-o Odotanpa jatkoa. .-) Haluaisitko muuten linkittää LC:ni? Sinun tarinasi on jo linkeissäni. .-) Voitko myös ilmoittaa minulle tulevista osista, kun en muuten varmaan huomaa, että jatkoa on saapunut. .-D Kauhea vaatimuslista tässä, anteeksi! .-D
VastaaPoistaKiitos kommentista! Othelista tuli kyllä ihana, kaikin puolin. Hiipparista kuullaan lisää seuraavalla kierroksella. ;)
PoistaKolmosella ei ole tosiaan tehty kovin montaa Rkc:tä. Luultavasi siksi, kun itsekseen kuluva aika sotkee perheiden elämät. Mullakin aluksi takkusi tosi paljon ja jouduin tekemään koko naapuruston kerran uudestaan. Rkc:stä on mahdollista pelata vain tiettyjen modien avulla ja niidenkin kanssa saa säätää jonkin verran, jotta saa ajan kulumaan suunnilleen samoin, kuin kakksosessa.
Joo, tottakai linkitän ja ilmoittelen osista! :D
Tiedän, että tämä on jo jonkin verran vanha teksti, mutta löysin hurmaavan blogisi vasta äskettäin ja juuri tämä Olsenien tarina upposi parhaiten. Haluaisin ehdottomasti jatkoa TÄLLE tarinalle :) Jäi vieläpä niin jännään kohtaan... Ja sitä vielä kysyisin, että miten kummassa olet saanut simit näyttämään alastomilta?
VastaaPoistaKiitos! Tarinalle on tulossa jatkoa. Kiva, että pidit Olsenien tarinasta. Olsenit ovat yksi harvoista, onnellisista pareistani ja heistä onkin mukava kirjoittaa.
PoistaSimit ovat alasti ladattujen "vaatteiden" avulla. Eli laitoin alusvaatteiksi lataamani ala- ja yläosan, joista on vain jätetty itse vaate tekemättä. Löysin ne muistaakseni MOD:sta.
Odotan innolla seuraavaa osaa, tarinasi on loistava ja niinkuin äskeisessäkin kommentissa niin Olsenien tarina on jotenkin ihana. Jännään kohtaan jäi.
VastaaPoistaOthelista tuli komea nuorukainen ja tytötkin ovat todella nättejä! :)
Kiitos, mukava kuulla! :)
Poista