13. Nimrais (kauppiaat)

Aurinko varoitti nousustaan värjäämällä taivaanrantaan punertavia jälkiä. Otik Nimrais laahusti tavernasta harvoin kotiin ennen auringon nousua. Tänä yönä hän oli kuitenkin joutunut tappeluun kylän sepän kanssa ja tavernan omistaja oli lopulta heittänyt molemmat miehet ulos.

Talonsa pihassa Otik kääntyi ympäri ja katseli hetken naapurin maalaismökkiä. Mökissä asui Otikin mielestä maailman lumoavin olento. Valitettavasti kyseisellä naisella oli jo mies. Ja Otikilla vaimo. Otik pudisti ärtyneenä tokkuraista päätään.

Otikin vaimo Miranda oli asetellut miehelleen illallisen ruokasalin pöydälle. Otikin hämmästykseksi ruoka oli yhä lämmintä. Mirandan oli täytynyt lämmittää se juuri ennen miehen saapumista.

Makuuhuoneessa Otikia odotti yllätys. Miranda torkkui alasti vuoteella. Kun Otik saapui huoneeseen, nainen säpsähti hereille ja hymyili miehelle. Miranda viittoi Otikia vierelleen. Otik ei ollut hyvillään, mutta tiesi pääsevänsä vähemmällä, jos miellyttäisi naista.

Otik riisuitui ja asettui sängylle. Väkijuoma sai huoneen pyörimään Otikin silmissä ja mies puristi silmänsä kiinni.

”Voi minun miestäni,” Miranda sanoi lempeästi silitti Otikin poskea. Miranda suuteli miestä ja veti tämän itseään vasten.

Otik vastasi naisen suudelmaan silmät yhä suljettuina ja kuvitteli hellivänsä viereisessä talossa nukkuvaa Luzya.

 Aamulla Theo Nimrais heräsi ensimmäisenä. Theo nousi sänkynsä reunaa vasten seisomaan ja alkoi lyödä puuta pienellä nyrkeillään. Mitään ei tapahtunut. Theo avasi suunsa ja alkoi huutaa.

Yleensä Miranda heräsi samaan aikaan poikansa kanssa. Tänään nainen oli kuitenkin niin väsynyt valvottuaan edellisen yön, ettei hän herännyt Theon metelöintiin. Huudettuaan aikansa Theo vaikeni ja alkoi itkeä tällä kertaa oikeasti.

Viimein Miranda heräsi. Nainen venytteli nautinnollisesti ja vilkaisi ulos ikkunasta. Aurinko oli jo korkealla. Miranda nousi kiireesti ja juoksi Theon luokse. Hoidettuaan lapsen, Miranda alkoi huolehtia aamiaista myös miehelleen.

Miranda asetteli ruoka-annoksen pöydälle ja varmisti, että pöytä näytti siistiltä ja tuolit olivat suorassa. Miranda halusi Otikin aamiaisen olevan täydellinen.

Kun Otik oli hotkinut ruokansa kiinnittämättä mitään huomiota Mirandan vaivannäköön, mies meni työskentelyhuoneeseensa. Otik ilmoitti tylysti, ettei halunnut mitään häiriötä päivän aikana. Miranda nyökkäsi ja palasi Theon luokse.

”Sinä olet minun aarteeni”, Miranda kuiskasi pojalle ja suuteli tätä otsalle.

Otik hakkasi puuta taltalla ja vasaralla. Työ olisi saatava pian valmiiksi, mutta Otikin oli vaikea keskittyä, kun päätä jomotti edellisenä iltana nautitut juomat. Lisäksi Otikin mieli vaelsi alati Luzya kohti.

Theon syntymäpäivän aamuna Otikin työ oli viimein valmis. Otik oli valmistanut keraamisen lelulippaan pojalleen lahjaksi. Pieni arkku oli täynnä puisia leluja.

”Se on aivan ihana!” Miranda hihkaisi, kun Otik näytti vaimolle lahjaansa. ”Theo rakastuu siihen varmasti! Sinä olet niin taitava rakkaani”, Miranda leperteli ja Otik otti tyytyväisenä kehut vastaan.

”Vieraat tulevat vasta illalla”, Miranda sanoi ja sipaisi kädellään Otikin huulia. Kun he olivat menneet naimisiin, ele oli saanut kiihkon syttymään Otikin silmiin. Nyt mies vain käänsi päätään toiseen suuntaan.

Miranda päätti kuitenkin vielä yrittää. Nainen veti miehen lähelleen ja alkoi suudella tämän kaulaa. Otik työnsi Mirandan äkäisesti kauemmas. Miranda tuijotti miestä ihmeissään. Otik murahti jotain, mistä Miranda ei saanut selvää ja marssi työskentelyhuoneeseensa ovet paukkuen.

Theon syntymäpäivät alkoivat ja ystäväperhe Brandir oli saapunut paikalle. Miranda piteli Theoa sylissään ja lauloi onnittelulaulua.

Mirandan oli pyytänyt naapurin emäntää leipomaan Theolle kakun, sillä hän ei luottanut omiin leivontataitoihinsa. Luzy oli laittanut kakkuun kaksi kynttilää, jotka Miranda puhalsi yhdessä poikansa kanssa.

Theosta varttui komea nuorimies.

Theon mielestä syntypäivien kohokohta oli makean kakun syöminen. Kun aikuiset vetäytyivät oleskeluhuoneeseen seurustelemaan, niin Theo sai syödä niin paljon kakkua, kuin vain ehti.

Miranda esitteli vierailleen taloon viime aikoina tehtyjä muutoksia. Otikin teosten suosion kasvaessa, Nimraiseilla oli varaa palkata puuseppiä kunnostamaan taloa. Seinät oli uusittu ja Miranda oli teetättänyt paljon uusia huonekaluja.

”Tuo seinävaate on tuotu kaukaa pohjoisesta!” Miranda kertoi Elbethille ylpeänä ja viittasi huoneen seinällä riippuvaa koristetta. ”Meidän koti alkaa pikku hiljaa muistuttaa aateliskartanoa”, Miranda selitti mielihyvää puhkuen.

”Ihan tavalliselta se minusta näyttää”, Elbeth tuhahti ja mutristi huuliaan. Elbethin tylyys ärsytti Mirandaa. Miranda olisi halunnut kiistellä asiasta, mutta päätti olla vaiti, ettei suututtaisi ystäväänsä.

Otik oli livahtanut syntymäpäiviltä työpajaansa. Puisen leijonan viimeistely kiehtoi miestä paljon enemmän, kuin naisten juoruilu.

Vieraiden lähdettyä Theo pääsi tutkimaan uutta leluarkkuaan. Poika vietti loppuillan uusien lelujen parissa, eikä suostunut menemään nukkumaan, vaikka Miranda kävi monta kertaa käskemässä.

Otikin teokset alkoivat tehdä kauppaansa entistä paremmin. Eräänä päivänä itse kreivitär Vendier ajoi hulppeilla vaunuillaan kauppiaiden talon eteen.

Miranda näki jo kaukaa kreivittären saapuvan ja alkoi huutaa innoissaan Otikia paikalle. Otik saisi olla ovella vastassa, ettei kreivittären tarvitsisi edes koputtaa. Otik riensi verannalle ja tervehti Adelaa kohteliaasti suutelemalla naisen kättä.

”Kuulin, että teet taidokkaita jääveistoksia”, Adela selitti mairealla äänellä. ”Haluaisin veistoksen juhliini.”

”Olette kuulleet aivan oikein arvon kreivitär”, Otik vastasi johdattaessaan naisen sisällä taloon. ”Millainen veistos teitä miellyttäisi?”

”Minä itse tietenkin,” Adela vastasi ja kohotti toista kulmaansa hymähtäen.

Otik esitteli kreivittären Mirandalle. Miranda oli niin hermostunut että puhua pulputti taukoamatta ja kysyi Adelalta kolmesti haluaisiko kreivitär teetä, vaikka Adela ei varsin selkeästi halunnut. Viimein Adela vilkaisi Otikia huvittuneesti ja mies pyysi kreivittären kiireesti mukaansa ateljeehen.

Otik pyysi kreivitärtä poseeraamaan ja alkoi luonnostella metallipiikillä naisen siluettia jäähän. Adela tarkkaili Otikin kasvoja tämän työskennellessä.

”Sydämesi haluaa jotakin, mitä et voi saada”, Adela sanoi hiljaa ja Otik iski hakullaan jäätä niin lujaa, että siitä irtosi suuri lohkare. Otik tuijotti naista, joka katseli häntä vienosti hymyillen.

”Minä näen sen sinusta. Se huokuu kaikesta mitä teet.” Adela lisäsi ja Otik nielaisi. ”Tiesitkö, että minä voin auttaa sinua?” Adela kysyi, kun Otik oli yhä vaiti. 
Mies ei voinut puhua. Hän ei uskaltanut edes hengittää.

”Mitä sinä haluat?” Otik kysyi viimein ja nosti jälleen hakkunsa jäätä vasten. Adelan hymy muuttui ilkeäksi virnistykseksi ja Otik huomasi kätensä tärisevän.

Seuraavana päivänä Adela tuli hakemaan patsastaan. Otik vei naisen suoraan ateljeehensa. Adela katseli jäistä kuvaansa hetken ja onnitteli sitten Otikia hyvästä työstä. Kreivitär maksoi Otikille veistoksesta enemmän, kuin tämä oli pyytänyt.

Luzy Olsen oli toimittanut Mirandalle tämän tilaaman kakun ja oli juuri poistumassa, kun Otik saapui tavernasta. Otik pysäytti naisen ovella ja tervehti tätä yhtä kohteliaasti, kuin kreivitärtä muutama päivä aikaisemmin.

”Voi Luzy, sinä vain kaunistut päivä päivältä. Elämäsi valuu hukkaan sen talonpojan kanssa. Sinunlaisesi naisen tulisi asua suuressa talossa ja pukeutua silkkiin!” Otik huudahti, hikkasi ja horjahti hieman.

 Luzy kiitti kohteliaisuudesta ja pahoitteli, että hänen täytyi poistua niin pikaisesti. Ennen kuin Otik ehti vastata, Luzy riensi jo kotiaan kohti.

Otik marssi olkiaan kohauttaen sisälle. Mirandan valmistama illallinen oli katettu ruokasalin pöydälle. Otik lapioi ruoan suuhunsa mitään maistamatta.

Myöhemmin Otik tuijotti suurta kivipaasia edessään ja yritti päättää mitä siitä veistäisi. Luzyn hymyilevät kasvot kummittelivat miehen mielessä, eikä hän voinut keskittyä työhön. Otik löi kiveä nyrkillään ja parahti tuskasta.

”Ihanaa, että pääsitte vierailulle!” Miranda sanoi ja halasi ystäväänsä lujasti. Miranda oli kutsunut Brandirit juhlimaan Otikin menestystä.

Otik tervehti vieraita pikaisesti ja pahoitteli, että hän oli sopinut tapaamisen muualla. Otik palaisi juhliin niin pikaisesti, kuin vain joutaisi. Miranda mulkaisi miestään pahasti, mutta ei sanonut mitään.

”Otik teki patsaan kreivittärestä ja kreivitär maksoi varsin avokätisesti työstä. Niin tyytyväinen hän oli!” Miranda kertoi ylpeänä. ”Juhlimme sitä, että Otik sai avattua hyvät veistossuhteet aatelisiin. Nyt kaikki varmasti haluavat oman patsaan!” Miranda jatkoi ja naurahti onnellisena.

”Oho, vai niin”, Elbeth vastasi. ”Luulin, että Otik oli myynyt veistoksia aatelisille jo aiemmin. Niin sinä joskus sanoit.”

”Öhm… tuota, niin. Mutta nyt hän myi kuitenkin kreiveille!” Miranda tunsi poskiensa punehtuvan. Miten hän olikaan unohtanut leuhkineensa Otikin myyneen aatelisille jo aikaisemmin? Miranda kiirehti keittiöön kaatamaan viiniä pikareihin. Ehkä viini saisi Elbetkin unohtamaan Mirandan töppäyksen.

Miranda kuuli metallin kalahtavan puuhun ja laski pikarin tarjottimelle. Ääni tuli Otikin ateljeesta ja mies oli lähtenyt asioille. Miranda ryntäsi Otin huonetta kohti.

Elbeth nosti hakun ja kopautti keskeneräistä puuveistosta. Puuhun jäi syvä lommo. Elbeth katseli jälkeä ja iski puuta uudelleen.

”Mitä taivaan tähden sinä teet!” Miranda rääkäisi kauhuissaan ja Elbeth säikähti niin, että työkalut putosivat kolahtaen lattialle. Elbeth kääntyi ja aukoi suutaan.

”Otik raivostuu! Hän ei päästä tänne ketään, jos työ on kesken! Ja sinä melkein tuhosit veistoksen! Otik tappaa sinut jos saa tietää!” Miranda kirkui ja alkoi vetää Elbethiä pois huoneesta. Miranda vilkaisi vielä veistosta. Jäljet olivat pahat, mutta jos Otik palaisi tapansa mukaan humalassa, hän ei välttämättä huomaisi mitään.

 Miranda talutti Elbethin oleskeluhuoneeseen ja vaati selitystä.

”Olen niin pahoillani”, Elbeth kuiskasi. ”En tiedä mikä minuun meni. Meillä on ollut niin vaikeaa. Voitko antaa anteeksi?”

Miranda katseli ystävänsä surkeita kasvoja. Kyyneleet alkoivat valua Elbethin silmistä ja naisen leuka alkoi väristä. Miranda pudisti päätään.

”Tietenkin annan anteeksi. Mutta älä tee noin enää. Sinun olisi pitänyt puhua kanssani aikaisemmin” Miranda sanoi ja halasi Elbethiä.

Theo oli juuri tulossa lukkarin koulusta, kun hän näki kotinsa edessä kalliseen mekkoon puetun tytön. Tyttö nosti kätensä ilmaan ja Theo käveli tytön luokse.

”Minä olen Sylvia Vendier ja minulla on viesti isällesi”, tyttö sanoi arvokkaasti ja nyökkäsi taloa päin. Theo pyysi tyttöä mukaansa sisälle.

Sylvia marssi määrätietoisesti Otikin luokse ja kertoi matalla äänellä asiansa. Otikin suu loksahti auki ja kesti hetken, ennen kuin mies muisti sulkea suunsa.

Sylvia kääntyi lähteäkseen ja pysähtyi ovelle.

”Haluaisin, että Theo leikkisi hetken kanssani”, Sylvia sanoi. Otik komensi pojan tytön luokse.

Theo oli yllättynyt ja hieman vastahakoinen. Pian poika kuitenkin huomasi, että aika kului Sylvian kanssa nopeasti, sillä tyttö oli mukavaa seuraa.

Ei kulunut kauaa, kunnes Otik löysi itsensä jälleen tavernasta. Otik mietti Sylvian viestiä. Hänen täytyisi vielä odottaa, mutta kuinka kauan? Otik tyhjensi tuopin toisensa perään. Tavernan emäntä Illoise katseli Otikia paheksuvasti, mutta tarjoili silti jokaisen tuopin, jonka mies vaati.

Viimein Illoise käveli Otikin eteen ja käski tämän mennä kotiinsa. Otik oli viettänyt tavernassa koko yön ja aamu oli jo pitkällä.

Otik laahusti haparoivin askelin kotiaan kohti. Matkalla hän näki jotakin mielenkiintoista: Luzy nosteli heinää hangolla kärryihin. Kärryt olivat vielä melkein tyhjät ja heinää valtavan paljon.

”Oletpas sinä kaunis tänään”, Otik tervehti ja yritti seisoa paikoillaan. ”Sinulla näyttäisi olevan paljon työtä. Tarvitset raavasta miestä avuksi.”

Luzy kieltäytyi kohteliaasti ja selitti, että heinien nostelu ei ollut kauppaille, varsinkaan taiteilijoille sopivaa työtä. Luzy kyllä jaksaisi ja Otik voisi mennä kotiinsa lepäämään.

Otik naurahti eikä suvainnut vastaväitteitä. Otik astui lähemmäs ja Luzy astui askeleen kauemmas. Otik veti naisen lähelleen ja hengitti tämän tuoksua. Otik tunsi paineen sisällään kasvavan. Hän halusi niin suudella tuota ihanaa olentoa. Ja pian Otik suuteli. Suudelmat muuttuivat ahneemmiksi ja Otik siveli Luzyn sorjaa vartaloa käsillään. Hän halusi naisen vieläkin lähemmäs itseään.

Otik alkoi repiä vaatteitä Luzyn päältä. Luzy yritti vetäytyä kauemmas, mutta naisen kiemurtelu vain kasvatti miehen himoa. Pian Otik työnsi Luzyn heinäkasaan ja nainen kaatui heinien sekaan kirkaisten. Otik tarkisti, ettei kukaan nähnyt ja hyppäsi Luzyn perään.

Miranda kattoi pojalleen pöydän ja jäi sitten seuramaan Theon syömistä. Miten lapset kasvoivat niin nopeasti? Tuntui siltä, kuin Theo olisi vasta ollut pikkuinen nyytti hänen rintaansa vasten. Ja tänään Theo varttuisi teini-ikäiseksi. Miranda huokasi ja silitti hymyillen pojan hiuksia.

Miranda vietti päivän keittiössä. Luzy oli sairaana, eikä voinut tällä kertaa toimittaa kakkua. Miranda joutui siis leipomaan itse. Miranda sekoitti taikinaa ja toivoi, että kakku onnistuisi. Hän ei lainkaan luottanut omiin leivontataitoihinsa.

Vieraiden saapuessa juhlat alkoivat. Miranda oli kutsunut kaikki tuttavansa, sillä hänen ainoa poikansa varttui vain kerran teini-ikäiseksi. Theo tervehti iloisesti kaikkia vieraita ja huomasi, ettei ollut tavannut suurinta osaa koskaan aikaisemmin.

Miranda oli saanut jonkinlaisen kakun aikaiseksi ja yrittänyt peittää kyhäelmänsä kynttilöillä. Kakku oli keskeltä pahasti painunut, mutta kukaan ei huomauttanut asiasta, joten Miranda arveli, ettei asiaa huomattu. Theo puhalsi kynttilät kerralla sammuksiin.

Nuori Theo Nimrais.

Vieraiden lähdettyä Otik vetäytyi työtilaansa ja alkoi nakutella jäätä hakulla. Otik jatkoi veistämistä koko seuraavan yön ja päivän. Otik ei voinut lopettaa, pakkomielle vaati häntä jatkamaan loppuun.

Viimein veistos oli valmis. Jäinen Luzy Olsen kaseli Otikia tyhjillä silmillään, sievästi hymyillen. Otik hymyili patsaalle takaisin.

Otik oli niin väsynyt, että laahusti huoneestaan suoraan makuukammariin. Otik kaatui sängylle ja vaipui uneen. Miranda seuraili miehen toimintaa uteliaana. 

Kun Otik alkoi kuorsata, Miranda hiipi miehen ateljeehen. Miranda katseli Otikin veistämää jäänaista pää kallellaan. Nainen puristi käsiään nyrkkiin niin kovasti, että kynnet painuivat kämmenlihaan ja tahriutuivat vereen. Miranda ei huomannut.

”Tämä ei jää tähän”, Miranda murahti.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tämän osan tekemiseen meni yllättävän kauan. Viime kierroksella peli bugitti ja jouduin aloittamaan perheillä toiselle kierroksella alusta. Pelasin osan perheistä siihen kohtaan, johon ne olivat ensimmäisellä kierroksella jääneet. Nimraisit olivat sitten jääneet välistä. Peli-into vähän tyssäsi, kun aloin pelata ja huomasin, että kaikki oli nollissa. No, seuraava kierros sujuu nyt varmasti nopeammin.

Kirjoitettaessa osa tuntui venyvän ja venyvän. Skippasin osan kohtauksista ja Theon lapsuus jäi vähän lyhyeksi. Pitänee korvata se pojalle seuraavalla kierroksella. 

Toivottavasti piditte! :)