12. Argala (ritarit)

Oli kaunis syyspäivä. Aurinko paistoi ja ilma oli raikas, mutta lämmin. Lady Bianca Argala oli kokoontunut lapsiensa kanssa Argaloiden kartanon terassille.

Bianca pureskeli kynsiään ja vaihtoi painoa jalalta toiselle. Perhe katseli, kun ritari William Argala valmisteli Nada-hevosta lähtöön. Ritari oli lähdössä taisteluun. Tuhkalaakson joukot hyökkäsivät etelän Tulirotkoon ja kuningas oli määrännyt Williamin johtamaan joukkoja. 

Biancan hammas painui kipeästi kynnen alle ja nainen veti sormen suustaan. Biancan sydän kurtistui pieneksi palloksi, kun hän katseli Williamin lähtöä. Entä, jos mies ei palaisikaan? Bianca olisi halunnut juosta Williamin luokse ja raahata tämän takaisin kartanoon. Bianca huokasi.

Teresia ja Aleatha seisoivat lähekkäin ja kerrankin kumpikin kaksosista oli aivan hiljaa. Tytöt eivät oikein ymmärtäneet, mihin isä oli lähdössä. Äidin huolestuneisuus sai kuitenkin tytöt vakaviksi.

Iwar taas tiesi mihin isä oli lähdössä. Salaa poika haaveili siitä, kuinka jonain päivänä lähtisi isänsä kanssa yhdessä sotimaan. Iwar valloittaisi uusia maita ja toisi kunniaa Argalan suvulle.

William loi viimeisen silmäyksen perheeseensä ja lähetti vaimolleen lentosuudelman. Sitten ritari kannusti hevosensa laukkaan ja ratsasti pois kartanon mailta.

Biancan päivät olivat harmaita ja tylsiä. Joka päivä hän odotti miehen palaavan. Ja joka päivä hän pelkäsi huonoja uutisia. Bianca istui sängyn reunalla pitkään ennen kuin nousi. Hän olisi mielummin vain nukkunut. Lopulta Bianca pakotti itsensä jalkeille ja alkoi pedata sänkyä.

 

Samaan aikaa Aleatha oli herännyt ja noussut nopeasti sängystä. Aleatha käveli huoneen poikki ja kutsui sisartaan. Teresia kuorsasi hiljaa.

Aleatha korotti ääntään ja tällä kertaa Teresia huitaisi ärtyneesti kädellään. Aleatha ihmetteli miten sisko saattoi olla noin aamu-uninen. Ihan tylsää!

Biancan aamu jatkui tavalliseen tapaan. Pukeuduttuaan Bianca koputti lasten huoneiden huoneiden oveen herätyksen ja jatkoi matkaansa keittiöön. Bianca alkoi laittaa aamiaista.

Sekoittaessaan puuroa, Bianca ei voinut olla miettimättä miten erilaisia aamut olisivat, jos heillä olisi palvelijoita. Biancan ei tarvitsisi siivota ja laittaa ruokaa. Valitettavasti Argaloilla ei ollut varaa palvelijoihin. Kaikki raha meni talouden pyörittämiseen ja kunnossapitoon.

Bianca viimeisteli aamiaistaan, kun tytöt vasta saapuivat ruokasaliin.

Iwar oli kuullut Biancan koputuksen, muttei vaivautunut nousemaan. Iwar oli nähnyt unta seikkailuista ja taisteluista ja olisi mielellään uneksinut vielä vähän lisää. Valitettavasti uni ei kadottuaan tahtonut palata.

Iwar haukotteli ja nousi vaivalloisesti käsiensä varaan. Sitten Iwar rojahti uudelleen sängylle. Ehkä hän nukkuisi sitenkin vielä hetken. 

Aleathan ja Teresian päivä kului leikkiessä. Bianca käski tyttöjä useasti vaihtamaan yöpaidat arkimekkoihin, mutta kaksoset eivät suostuneet. Tytöt sanoivat äidilleen, että pukeutuisivat vain jos isä olisi kotona. Tai jos lähtisivät johonkin. Lopulta Bianca turhautui ja luovutti. Olkoot sitten koko päivän yöasuissa!

Illalla Bianca oli juuri menossa nukkumaan, kun hän näki valoa käytävän päässä. Teresia istui shakkipöydän ääressä kulmat kurtussa ja harjoitteli peliä. Bianca komensi tytön nukkumaan.

Toisaalla Aleatha ja Iwar pujahtivat kartanon ovesta ulos. Lapset olivat jättäneet tyynyt mytyiksi peittojen alle, jotta eivät jäisi kiinni karkumatkastaan.

”Käydään joen rannassa!” Aleatha henkäisi ja virnisti veljelleen. ”Joki on kuulema tosi pelottava yöllä. Sanotaan, että joskus sen pinnalla tanssii kummituksia usvan seassa”, Aleatha kertoi matalalla äänellä ja hymyili hiukan nähdessään Iwarin kalvenneen.

”Kuulostaa hienolta”, Iwar vastasi epävarmasti.

Aletha käveli rappuset tyynen rauhallisesti alas ja säntäsi sitten juoksuun. Iwar seurasi siskon perässä.

Lapset juoksivat koko matkan sillalle ja sillan yli. Aleathan mainitsema hieno paikka olisi joen alajuoksulla ja sinne olisi hieman matkaa. Juostessaan Iwar tarkkaili jokea. Joella ei ollut sumua. Iwar hengähti helpottuneena. Ehkä seikkailusta ei tulisikaan niin pelottava, kuin mitä Aleatha oli kehunut.

Eräänä päivänä Aleatha huomasi, että Teresian pöydällä oli uusi kukkamaljakko. Maljakko oli kaunis ja ruusut tuoksuivat huumaavilta. Ne eivät olleet mistä tahansa puutarhasta poimittuja. Aleatha tunsi kateuden punan hiipivän poskilleen. Miksi Teresia sai ruusuja, mutta hän ei saanut?

Aleatha kuuli askeleiden pysähtyvän ovelle ja kääntyi. Teresia huomasi Aleathan katselevan kukkia. Teresia pinkaisi juoksuun.

”Pysähdy!” Aleatha rääkäisi ja juoksi sisarensa perään.

Aleatha seurasi Teresiaa ruokasalin läpi. Päivällislautaset olivat yhä pöydällä, vaikka Aleatha oli saanut tehtäväksi kerätä ja pestä ne. Aleatha pyyhkäisi nenäänsä ja katsoi toiseen suuntaan. Hän ehtisi siivota myöhemminkin.

Oleskeluhuoneessa Teresia pysähtyi ja katseli Aleathaa kummissaan.

”Mistä sinä sait niin hienoja kukkia?” Aleatha kysyi ja tuijotti Teresiaa tuimasti.

”Sain lahjaksi”, Teresia vastasi.

”Keneltä sinä ne sait? Ja miksi minä en saanut?” Aleatha jatkoi ja alkoi jo ärsyyntyä siitä, ettei Teresia ollut heti vastannut.

Viimein Teresia supatti Aleathan korvaan ja tytön silmät laajenivat.

”Mitä, eihän! Miksi prinssi toisi sinulle kukkia?” Aleatha huusi ja Teresia hyssytteli.

”En minä tiedä. Hän on ystäväni, ehkä siksi.” Teresia sanoi.

Kaksosten keskustelu jäi kuitenkin kesken, kun Bianca huusi Aleathaa ja Iwaria luokseen.

”Paroneiden palvelustyttö on nähnyt teidät yöllä kylillä. Kuinka saatoitte livistää! Olen sanonut, ettei yöllä liikuta yksin ulkona!” Bianca saarnasi ja lapset kuuntelivat hiljaa.

 

Saarnan jälkeen Bianca komensi lapset kotiaskareiden pariin. Aleatha kuitenkin viivytteli ja nyki sitten Biancaa mekon helmasta.

”Teresiakin on ollut tuhma! Sinun pitää rankaista häntäkin.” Aleatha sanoi ja mutristi huuliaan. ”Teresia on leikkinyt prinssin kanssa linnassa ja nyt se sai siltä vielä kukkiakin. Eihän se saisi lähteä kotoa ilman lupaa!”

Aleatha haki avuliaasti Teresian äidin kuulusteltavaksi. Bianca oli hämmentynyt, mutta piti kuitenkin myös Teresialle saarnan. 

"Nuoren neidon ei tulisi poistua kotoa ilman saattajaa, etenkään poikien luokse!"

”Mutta Iwar oli mukana!” Teresia puolustautui itku kurkussa. ”En minä siellä yksin ollut. Kävimme vain kerran linnan pihalla, ihan totta.”

Myöhemmin Bianca sekoitti keittoa, nosti kauhan huulilleen ja nuolaisi. Keitto kaipasi mausteita, mutta Bianca ei malttanut lisätä enempää. Mausteet olivat kalliita.

Bianca maistoi keittoa uudelleen ja yritti päättää mitä tekisi ruoan suhteen. Ehkä se maittaisi lapsille.

”Kuningatar on täällä!” Bianca kuuli Teresian huudon eteisaulasta.

Bianca värähti. Hän olisi syönyt mielummin koko padallisen mautonta keittoa, kuin viihdyttänyt hetken vaativaa ja hienostelevaa kuningatarta. Vaikka kuningas oli Biancan ystävä, hän ei jostain syystä osannut olla lainkaan luontevasti kuningattaren seurassa.

”Kuinka ihastuttavaa, että olette täällä!” Bianca henkäisi, niiasi ja hymyili valloittavinta hymyään.

Kuningatar Arianna nyökkäsi lyhyesti naiselle ja silitti sylissään lepäävän prinssi Abellonin hopeisia hiuksia.

Biancan huulet alkoivat väsyä tekohymyn ylläpitämiseen. Arianna katseli ladya arvioivasti, mutta ei sanonut mitään.

”Mikä suo kunnian saada teidät vieraaksemme?” Bianca tiedusteli viimein epävarmasti. 

Miksi kuningatar ei vaivautunut aloittamaan keskustelua, vaikka oli kerran itse tuppautunut kylään?

”Olimme kävelyllä”, Arianna vastasi ja vilkaisi paheksuvasti Biancan mekkoa, jossa oli muutamia keittotahroja.

Bianca siirteli painoa jalalta toiselle ja yritti kuumeisesti keksiä vielä jotakin sanottavaa.

Viimein kuningatar selvitti kurkkuaan ja alkoi puhua.

”Olet varmaankin huomannut, että prinssi August on viihtynyt lastesi seurassa. August ja Iwar ovat hyvää seuraa toisilleen. Mutta Teresian suhteen ei kannata elätellä turhia toiveita. Prinssille tullaan hakemaan haltiamorsian pohjoisesta.”

Bianca hämmentyi niin, ettei saanut sanaa suustaan. Arianna jatkoi puhumista ja jäi sitten odottamaan Biancan vastausta. Bianca ei sanonut mitään. Luuliko kuningatar todellakin, että Bianca yritti tarkoituksella naittaa tyttärensä prinssille? Lopulta kuningatar hyvästeli Biancan yllättävän ystävällisesti ja poistui portin pielessä odottavia vaunujaan kohti. Sillä hetkellä Bianca tajusi, ettei hän ollut edes kutsunut kuningatarta sisälle.

Iwar teki kirjoitusharjoituksia ruokapöydän ääressä. Teresia hörppi mautonta keittoa ja katseli veljensä puuhia. 

”Opetatko joskus minutkin lukemaan?” Teresia kysyi.

”Sitten, kun osaan niin hyvin, että voin opettaa sinua”, Iwar vastasi ja hymyili sisarelleen. Teresia päästi pienen riemunkiljahduksen.

”Mutta älä ala kiljua, tai muuten en opeta!”, Iwar kommentoi ja sai Teresian nauramaan.

Biancan aamu alkoi tuttuun tapaan. Hän heräsi ja hapuili kädellään paikkaa, jossa William tavallisesti nukkui. Bianca avasi silmänsä ja huokaisi. Bianca puki ylleen ja koputti lasten kammareiden oviin herätyksen. Keittiöässä Biancaa odotti eilisen illallisen tähteet, jotka olivat alkaneet haista. Aleatha oli jälleen laistanut velvollisuuksiaan.

Bianca nosti haisevan lautasen ja jäi hetkeksi seisomaan paikoilleen. Bianca ei ollut kuullut miehestään mitään sen jälkeen, kun tämä oli lähtenyt sotimaan. Mahtoiko mies olla edes kunnossa? Bianca nielaisi nyyhkäyksen ja ravisteli päätään. Ei nyt.

Bianca alkoi huuhdella lautasta. Hevonen hirnui. Ääni oli tuttu. Bianca jähmettyi paikoilleen ja kuunteli. Joku oli saapunut kartanolle.

Bianca aski lautasen lattialle ja lähti ovea kohti. Pian Bianca juoksi. Ulkona seisoi tuttu hevonen ja tämän edessä haarniskaan pukeutunut mies.

Bianca riensi miehen luokse ja pysähtyi. Bianca kiersi miehen ja hevosen ympäri ja tarkasteli näitä hetken. Ritari alkoi hymyillä vaimolleen.

”Minä kaipasin sinua niin”, Bianca kuiskasi halasi Williamia lujasti. ”Sinusta ei kuulunut mitään, minä jo luulin...” Biancan ääni murtui ja nainen painoi katseensa maahan.

”Minä olen nyt täällä”. William sanoi ja kohotti naisen kasvoja hellästi omiaan kohti. William suuteli Biancaa ja painoi naisen jälleen itseään vasten. ”Minä olen nyt täällä.” 

William lähti kartanolle tervehtimään lapsia ja Bianca kuuli takaansa vaativan hirnahduksen.

”Voi Nada-kultaseni!” Bianca huudahti. ”Oli minulla sinuakin ikävä.” Bianca silitti hevosen turpaa ja halasi tätä sitten.

Illalla perhe vietti aikaa yhdessä. William kertoi Iwarille jännittäviä tarinoita sotaretkeltä. Poika kuunteli isänsä kertomuksia silmät loistaen ja toivoi jonain päivän olevansa itsekin urhea sotasankari.

Aleatha ja Teresia juttelivat sivummalla.

”Sinä olet prinssin ystävä, mutta minulla ei ole vielä poikaystävää. Kenen kanssa minä sitten menen naimisiin?” Aleatha parahti ja mulkoili Teresiaa syyttävästi.

”Höh, ei August ole minun poikaystävä.” Teresia vastasi.

”No, mutta voisi olla. Minäkin haluaisin päästä kuningattareksi.” Aleatha tuthahti.

Kaksoset eivät tienneet, että William kuuli jokaisen sanan keskustelusta.

Milloin tytöistä kasvoi niin isoja, että he alkoivat murehtia avioliitosta ja hyvistä kontakteista?

Iwarin syntymäpäivä koitti. Iwar katseli kummastuneena violettia kakkua ja vilkaisi sitten epäilevästi äitiään. Iwar oli toivonut sinistä kakkua ja Bianca oli parhaansa mukaan yrittänyt värjätä kermavaahtoa mustikoilla siniseksi. Lopputulos oli hennon violetti.

Iwar käänsi katseen isäänsä, joka hymyili hänelle rohkaisevasti.

”Toivo jotain!” Teresia-sisko hihkui isän vieressä.

Iwar sulki silmänsä, puhalsi kynttilät ja toivoi.

Nuori Iwar Argala.

Myöhemmin illalla William jutteli poikansa kanssa käytävällä. Naiset olivat menneet aikaisin nukkumaan, mutta William oli valvonut yön pikku tunneille asti.  Ainoa poika varttui mieheksi vain kerran.

”Tyttöjen syntymäpäivän jälkeen palaan joukkojeni pariin. Sinun täytyy pitää huolta kartanosta”, William sanoi ja laski kätensä Iwarin olkapäälle. Iwar nyökkäsi. ”Kun minä olen poissa, niin sinä olet herra talossa. Kuuntele kuitenkin myös äitiäsi”, William lisäsi vielä ja Iwar lupasi.

Seuraavana päivänä prinssi August saapui Argaloiden vieraaksi. Iwar tervehti prinssiä ovella ja kutsui tämän sisälle. Teresia seuraili prinssiä matkan päästä, mutta ei saanut kerättyä rohkeutta mennä tervehtimään tätä.

Nuorukaiset marssivat kirjastohuoneeseen ja alkoivat pelata shakkia. Aleatha ja Teresia hiipivät huoneeseen ja tarkkailivat peliä.

”Hei, menkäähän tytöt leikkimään siitä!” Iwar komensi ja huiskautti tytöille naurahtaen kättään. ”Me yritämme keskittyä peliin ja te hihitätte niin kovaa, ettei me kuulla edes omia ajatuksia.”

”Ei minua häiritse. Antaa tyttöjen seurata peliä.” August sanoi ja väläytti Teresialle pikaisen hymyn. Teresia käänsi katseen äkkiä jalkoihinsa ja Aleatha mulkaisi sisartaan.

Iwar siirsi lähettiään ja sai prinssin kuninkaan ansaan.

”Minä voitin!” Iwar hihkaisi.

Tyttöjen syntymäpäivä koitti. William söi aamiaistaan ruokasalissa, kun Aleatha käveli synkkänä huoneeseen.

”Iwar sanoi, että sinä olet taas lähdössä!” Aleatha tuhahti ja katseli isäänsä syyttävästi. ”Sinä, et saa jättää meitä”. Aleatha jatkoi ja laittoi kädet puuskaan rinnallensa.

William katseli tytärtään ihmeissään. Samalla hän tunsi ylpeyttä, Aleatha oli itsevarma ja rohkea tyttö. Neito tulisi takuulla pärjäämään elämässään.

”Minun täytyy mennä puolustamaan kuningaskuntaa”, William vastasi ja Aleatha tuijotti edelleen silmiään räpäyttämättä. ”Mutta en minä teitä jätä. Minä tulen kyllä takaisin”, William lupasi. William komensi Aleathan luokseen ja kaappasi tytön isoon halaukseen.

Vieraat olivat saapuneet. Bianca soitti pianoa hermostuneena ja yritti keksiä miten voisi vielä viihdyttää vaativia aatelisia. Mitä enemmän Bianca hermoili, sitä enemmän vääriä sointuja eksyi soiton sekaan. Bianca nielaisi ja toivoi, että juhlat olisivat pian ohitse.

 Aleatha riesi hakemaan kakkuja keittiöstä ja oli törmätä oven edessä seisovaan nuoreen mieheen. Aleatha mulkaisi miestä halveksuvasti ja huiskaisi tätä sitten kädellään.

”Sinä olet tiellä, mene pois!” Tyttö puuskaisi.

”No, onpas käytöstä nuorelta neidolta!” Nuorukainen vastasi ja alkoi nauraa. ”Olen Ritari Salothin poika ja minustakin tulee vielä ritari”, poika esitteli itsensä ja vaati saada pitää hetken seuraa syntymäpäiväsankarille. Aleatha kohautti olkiaan ja alkoi kuunnella pojan tarinaa ritarikoulutuksesta.

Aleatha seisoi pöydän edessä ja yritti miettiä mitä toivoisi. Juhlavieraat kannustivat tyttöä. Kaksoset olivat toivoneet vaaleanpunaisia kakkuja, mutta Bianca oli saanut niistä jälleen violetteja.

Viimein Aleatha sai syntymäpäivätoiveensa päätettyä ja puhalsi kynttilät.

Toisella puolen pöytää Teresia hurrasi ja valmistautui puhaltamaan omat kynttilänsä.

Teresia oli juuri puhaltamassa, kun hän huomasi kreivitär Vendierin piirtävän ilmaan kuvioita sormellaan. Kreivitär nauroi Teresialle. Teresia yritti olla välittämättä haltianaisesta ja puhalsi.

Nuori Aleatha Argala.

Nuori Teresia Argala.

Tytöt tarjoilivat vieraille kakkua ja ottivat sitten itselleenkin palaset.

Paroni Ethor Cirellan käveli pöydän ääreen ja jäi tuijottamaan kakkua lasittunut katse silmissään. Iwar kutsui Ethoria, mutta tämä ei vastannut. Mies vain tuijotti kakkua silmät laajenneina.

”Miksi paroni tekee noin?” Aleatha kysyi.

”Etkö ole kuullut, että paronitar kuoli jokin aika sitten. Ethor on siitä asti ollut vähän omituinen”, Iwar vastasi ja kohautti harteita. Iwar oli paronin pojan ystävä, mutta ei oikein pitänyt Ethorista.

Seuraavana aamuna William nousi varhain ja valmistautui lähtöön. Bianca syleili miestään ja yritti keksiä sopivia sanoja hyvästiksi. William saattaisi olla poissa vuosia. Kuningas ei ollut ilmaissut haluavansa lopettaa sotaa, joten Tulirotkon valtauksen jälkeen voisi olla tiedossa lisää sotaretkiä.

Myöhemmin Bianca seisoi kartanon edessä ja katseli miten William ratsasti pois. Kyyneleet polttivat Biancan silmiä, mutta nainen piti päätään ylväästi pystyssä. 

William ratsasti kohti kuninkaanlinnaa, josta hän jatkaisi matkaa kuninkaan ja tämän saattueen kanssa. Joen rannalla William pysähtyi ja katsoi taakseen. Argalan kartano piirtyi taivasta vasten. Rakennus näytti lämpimältä ja turvalliselta, se näytti kodilta. William tunsi rinnassaan pienen piston koti-ikävää.

---------------------------------

Siinä meni ritarit! Argaloiden osassa ei ollut ihan yhtä paljon tapahtumia, kuin muilla aatelisilla. Toivottavasti kuitenkin joku jaksoi lukea loppuun asti! Tästä tuli vähän perhepitoisempi väliosa. Koneen bugin takia tytöt kasvoivat taaperoista lapsiksi suunniteltua aiemmin. Onneksi taaperot kuitenkin näkyivät pikaisesti edellisellä kierroksella. Kävi se näinkin. Ja ovatpa tytöt ainakin sopivasti teini-iässä seuraavalla kierroksella! ;) 

Tässä osassa sain käyttöön aika paljon uusia keskiaikaisia vaatteita ja tavaroita. Kiitos niistä niille ihanille, jotka viitsivät konvertoida kamaa medievalista kolmoseen (eli erityisesti Sil Sharkie ja Cocomama)! Muutama osassa vilahtanut asu on myös itse tekemäni.

Seuraavassa osassa siirrytään kauppiaiden pariin. Uutta osaa ilmestyy ensi kuun alkupuolella. :)