Aurinko oli juuri laskenut ja sen viimeiset säteet
maalasivat taivaalle violetin hunnun. Palvelijat olivat jo lopettaneet päivän
työt Vendierin kartanossa ja valmistautuivat lepoon.
Kreivi Vendier kulki hajamielisenä kohti
makuuhuonettaan ja oli törmätä vaimoonsa joka seisoi hiljaisena käytävässä.
Marcus perääntyi askeleen ja tarkasteli Adelan kasvoja. Naisen silmien alla oli
mustat varjot ja tämän iho oli kalpea. Adela katsoi Marcusta silmiin ja mies
hätkähti sillä, naisen kasvoilta puuttui se kova ja kylmä naamio, joka niitä
tavallisesti peitti.
Kreivitär ei sanonut mitään, katseli vain miestään
mietteliäänä. Marcus sipaisi naisen poskea ja tämä hymyili hiukan toisella
suupielellään. Silloin Marcus näki välähdyksen tytöstä, jonka oli vuosia sitten
vaatinut vaimokseen. Marcus oli luullut tytön kadonneen synkkään kuoreen jo
aikoja sitten.
Marcus suuteli Adelaa ja antoi käsiensä vaeltaa
tämän vartalolla. Pian hän nosti naisen kevyesti syliinsä ja kantoi tämän
makuuhuoneeseen. Marcus veti yöpaidan naisen päältä ja kaatoi tämän sängylle.
Myöhemmin Marcus teeskenteli nukkuvaa ja tunsi
kuinka Adela painoi hänen kätensä hellästi omaansa. Marcus tunsi naisen katseen
polttavan, kun tämä katseli häntä arvioivasti. Marcus ei ollut rakastanut
Adelaa pitkiin aikoihin. Mies oli antanut sydämensä toiselle ja tunsi pettäneensä
oikean rakastettunsa, koska hän makasi oman vaimonsa vieressä.
Seuraavana päivänä Lucielle Vendier hiipi kartanon
käytäviä ja vilkuili alati taakseen. Tyttö saapui oikealle ovelle ja katsoi
vielä kerran ympärilleen. Ketään ei näkynyt. Lucielle hymähti ja kokeili ovea.
Se oli auki.
Lucielle astui äitinsä huoneeseen. Tyttö nielaisi ja
antoi ihastuneena katseensa kiertää huonetta, joka oli täynnä mielenkiintoisia
tavaroita, joihin hänellä ei ollut lupaa koskea.
Kuin huumaantuneena Lucielle käveli suurimman aarteen
luokse. Tyttö tuijotti äitinsä koruja ja tuoksupulloja ja yritti päättää mitä
niistä ensimmäiseksi kokeilisi. Mutta uskaltaisiko hän koskea? Entä jos Adela
saa tietää?
Lucielle kuuli kreivittären huutavan nimeään ja hän
hätkähti. Tyttö kääntyi vielä kerran kimmeltävän helminauhan puoleen ja sipaisi
sitä sormellaan. Ehkä vielä joskus...
Adela huusi tyttärensä nimen uudelleen ja Lucielle
tiesi, että kolmannesta kerrasta seuraisi rangaistus. Luciellen tuli olla paikalla
välittömästi ensimmäisen käskyn jälkeen. Lucielle juoksi seurustelusaliin niin
nopeasti, kuin kykeni.
Salissa tyttöä odotti yllätys. Lady Bianca Argala
puhutteli tytärtään pianon edessä. Adela selitti nopeasti, että Sharon
opettaisi tytöille soittamisen alkeet. Samalla kreivitär kuiskasi Luciellelle
kuiskaustakin hiljempaa kaksi sanaa: tunne
vihollisesi.
Tyttö esittäytyi Aleathaksi ja pahoitteli, ettei
hänen sisarensa ollut päässyt paikalle. Luciellen yllätykseksi Adela kehotti
tyttöjä leikkimään hetken ennen soittotuntia. Aleatha ilahtui suunnattomasti ja
alkoi kiskoa Luciellea hihasta mukaansa ulos. Lucielle hämmästeli äitinsä
käytöstä ja teennäistä hymyä, mutta oli iloinen saadessaan uuden ystävän.
Tytöt juoksivat ulkona ja yrittivät pyydystää
perhosia.
”Minä vien sinut hienon lammen rannalle”, Lucielle
lupasi Aleathalle.
Ennen kuin tytöt pääsivät perille, Lucielle kuuli
jälleen äitinsä huudon. Soittotunti alkaisi.
Luciellen päivät kuluivat soittaessa ja Adelan
määräämiä asioita opetellessa. Kreivitär keksi tyttärelleen joka päivä uusia
haasteita. Erään päivän Lucielle vietti aamusta iltaan isänsä työhuoneen tuolissa istuen. Lucielle ei saanut edes liikahtaa. Adela
sanoi, että tytön oli opittava kärsivällisyyttä, ennen kuin hän voisi oppia
mitään muuta.
Iltaisin Lucielle vaipui uupuneena sängylleen ja
nukahti saman tien.
Eräänä päivänä Marcus istui pöytänsä ääressä ja hahmotteli
kirjettä maidolla, jotta teksti piirtyisi esille vain tulen valossa.
”Ikuisesti sinun, ikuisesti minun. Liekkisi valaisee
pimeimmän yöni ja johdattaa minut sydämeni kotiin”, Marcus hahmotteli paperille
ja rullasi kirjeen niin pieneksi kääröksi, että lintu voisi sitä kantaa.
Marcus nousi ja kuvitteli kuningattarensa rakastavan
hymyn, kun sanat tulisivat näkyviin juuri ennen kuin tuli polttaisi paperin.
Vain Arianna ehtisi lukea salaisen kirjeen.
Lucielle puristi silmän yhteen ja yritti parhaan
kykynsä mukaan keskittyä. Tyttö heitti ilmaan kourallisen jauhoa ja lausui
äitinsä opettamat sanat. Lucielle odotti, eikä tuntenut mitään. Mitään ei
tapahtunut.
Lucielle tuijotti syyttävästi eilisiä leipiä ja
totesi niiden olevan aivan yhtä kylmiä ja kuivia, kuin eilenkin. Jos loitsu
olisi toiminut, leivät olisivat nyt höyryävän kuumia.
Luciellesta tuntui, ettei hän oppinut ikinä. Hän oli
kokeillut loitsua jo niin monta kertaa, että puolet säkin jauhoista oli
lentänyt pitkin keittiötä. Lucielle ei ymmärtänyt, miksei hän voinut onnistua.
Tyttö huusi turhautuneena ja tunsi miten kuumat kyyneleet pyrkivät väkisin ulos
silmistä.
Myöhemmin Lucielle istui sohvalla ja mietti, miten
maljakkoon kuolleet kukkaset olivat muuttuneet mustiksi. Lucielle ei enää
jaksanut itkeä epäonnistunutta loitsua. Adela olisi vihainen, mutta ehkä hän
antaisi vielä anteeksi.
Samaan aikaan Marcus hakkasi keksintönsä viimeisen
lenkin paikoilleen. Mies suoristi kipeytynyttä selkäänsä ja ihaili valmista
työtä. Siitä tuli täydellinen!
Marcus asteli sohvalla istuvan tyttärensä luokse ja
pahoitteli keskeyttävänsä tämän seinään tuijottelun. Lucielle hymyili
alakuloisesti. Marcus tiesi Adelan laittavan tytön koville, muttei oikein
voinut asialle mitään.
”Tule mukaani”, Marcus sanoi ja lähti ovea kohti. Lucielle
valpastui ja riensi isänsä perään.
Lucielle seurasi Marcusta kartanon kuistille, jonne
oli ilmestynyt merkillisen näköinen laite. Marcus pysähtyi laitteen eteen ja
taputti sitä ylpeänä.
”Rakensin tämän sinulle”, Marcus sanoi ja hymyili
hämmästyneelle Luciellelle. ”Tällä näet tähtiin asti ja niiden taakse. Voit
ihailla kuun pintaa ja etsiä uusia maailmoja. Taivas on ihmeellinen ja löydät sieltä
vastaukset mihin vain, jos osaat etsiä.”
Lucielle halasi isäänsä ja alkoi innokkaana tutkia
laitetta. Marcuksen avustuksella, Lucielle tarkensi maagisen kaukoputken kuuhun
ja ihaili sen valtavia kraatereita.
Adela tarkkaili kasvojaan peilistä ja pohti milloin
ensimmäinen ryppy ilmestyisi tasaiselle iholle. Ei milloinkaan, jos se minusta
riippuu, nainen ajatteli ja tuhahti ajatukselle.
Adela katsoi peilistä pyöristynyttä vatsaansa ja
silitti sitä hymyillen. Enää ei menisi kauaa, että lapsi syntyisi. Hänen
pitäisi vain varmistaa, että lapsi olisi tällä kertaa poika. Taloon tarvittiin
perijä, eikä Adelalla ollut aikaa olla jatkuvasti raskaana. Etenkin nyt, kun
Luciellen opetus oli vielä kesken.
Kun kartano nukkui, Adela hiipi käytävien halki
kohti lukittua ovea, jonka toisella puolella aukeni vanhat rappuset yläkertaan.
Ainoa avain oli Adelalla, eikä muilla ollut asiaa ullakolle, jossa kreivitär
säilytti arvokkaimpia esineitään. Huoneessa Adela käveli pienen pöydän luokse
ja katseli sen päällä olevia myrkkypulloja. Oikea määrä ja oikea järjestys
pisaroita noista pulloista takasi halutun sukupuolen. Jos Adela tekisi yhdenkin
virheen, sekä hän ja lapsi kokisivat karmean kohtalon.
Lucielle heräsi pienen sisarensa itkuun. Aurinko ei
ollut vielä edes noussut ja sisko istui lattialla surkeana, käsiään
heilutellen.
”Oletko sinä ollut siinä koko yön?” Lucielle kysyi
ja riensi Sylvian luokse.
Lucielle halasi Sylviaa ja silitti taaperin hiuksia,
kunnes tyttö viimein rauhoittui.
Lucielle istui Sylvian eteen ja laittoi kädet
silmilleen. Sitten Lucielle veti kätensä kauemmas ja teki hassun ilmeen. Sylvia
tunnisti leikin ja löi riemastuneena käsiään yhteen.
Auringon noustua kalpea Adela asteli huoneeseen.
Nainen otti Sylvian syliinsä ja tyttö yritti koskea äitinsä kasvoja. Adela
ruokki lapsen ja nukutti kehtoon. Sitten hän poistui huoneesta sanaakaan
sanomatta Luciellelle.
Adela käveli tyynen rauhallisesti makuuhuoneeseen ja
sulki oven. Adela kiepautti hiuksensa nutturalle alkoi pedata sänkyä. Polttava kipu välähti halki kehon, sitten Adela kumartui ja tunsi miten kädet kouristuivat vatsan
päälle. Ei vielä, ei vielä, Adela
ajatteli ja rukoili esi-äitejään epätoivoisena. Nainen huohotti ja seuraava supistus sai hänet
huutamaan.
Marcus ryntäsi huoneeseen ja alkoi hyppiä Adelan
ympärillä.
”Yritän synnyttää, painutkos siitä häiritsemästä!”
Adela suhahti yhteen purtujen hampaiden välistä ja
yritti huitoa panikoivaa miestä. Pian Marcus pakeni huoneesta ja jätti Adelan
valittamaan sängyn vierelle.
Pitkän ja vaikean synnytyksen jälkeen Adela sai
pienen pojan, joka sai nimekseen Ducon. Ducon oli syntynyt aivan liian aikaisin
ja oli aivan liian pieni kasvaakseen isoksi mieheksi. Adela päätti palkata oman
hoitajan pienokaiselle, hänellä ei olisi aikaa Duconin erityistarpeille.
Marcus riemuitsi perijästä. Hän nosti Duconin
kehdosta korkealle ilmaan ja päästeli ääniä, joihin poika vastasi kujerrellen.
Marcus piteli lasta varovasti, sillä hän pelkäsi tämän menevän rikki, kun oli
niin hirmuisen pieni.
”Älä huoli, kyllä sinusta vielä kasvaa iso ja vahva”,
Marcus lupasi vauvalle ja suuteli hellästi tämän otsaa.
Adela vaati Luciellea kertaamaan käytössääntöjä ja
aatelisten nimiä. Luciellen syntymäpäivät alkaisivat pian ja Adela oli
päättänyt järjestää tälle suuret syntymäpäiväjuhlat. Palvelijat olivat
valmistelleet juhlia jo päiväkausia.
”On erityisen tärkeää, että muistat hovitavat, kun
tervehdit kuninkaallisia!” Adela painotti ja suoristi tytön vinoon painuneen
hiuspannan. ”Sinun on oltava lumoava ja unohtumaton. Ensivaikutelma tehdään
vain kerran”, Adela lisäsi ja toivoi todellakin tyttärensä muistavan kaikki
äitinsä opit.
Päivän sulaessa iltaan, vieraita alkoi tulla
Vendierin kartanolle.
Aateliset seurustelivat keskenään ja Adela valvoi
haukan silmin, että kaikki sujui hallitusti. Hän ei hyväksynyt juhlissaan
huonoa käytöstä.
Kalakauppiaan vaimo oli palkattu Sylvian hoitajaksi
juhlien ajaksi. Kalakauppias oli jostakin käsittämättömästä syystä kuninkaan
tuttava ja Adela halusi saada hieman pisteitä kuninkaan silmissä palkkaamalla kauppiaan vaimon.
Nainen haisi kalalta ja piteli Sylviaa sylissään
juhlasalin perällä. Sylvialla oli yllään arkivaatteet, vaikka Adela oli käskenyt
lastenhoitajaa pukemaan tytölle juhlamekon. Adela huitaisi naiselle
närkästyneesti ja tämä poistui nopeasti paikalta.
Lucielle seisoi ruokalasalissa syntymäpäiväkakkunsa
edessä. Hänen takanaan esi-äidit katselivat tyttöä laiskoin silmin
maalauksistaan ja Lucielle tunsi olonsa epämukavaksi.
Lucielle tavoitti isänsä katseen ja vilkutti tälle.
Marcuksen hymyn rohkaisemana Lucielle puhalsi kynttilät ja toivoi, että Adela
saisi olla hänestä vielä ylpeä.
Nuori Kreivitär Lucielle Vendier.
Lucielle otti palan kakkua ja oli juuri poistumassa
ruokasalista, kun hän kohtasi kuninkaan pojan katseen. August hymyili tytölle
ja sai Luciellen hetkeksi unohtamaan kuinka hengittää. Sydän jyskytti Luciellen
rinnassa ja hän nielaisi. Viimein Lucielle veti henkeä, niiasi syvään prinssin
edessä ja poistui pikaisesti paikalta.
Marcus oli poistunut juhlista pian sen jälkeen, kun
Lucielle oli puhaltanut kynttilät. Vieraat alkoivat olla humalassa, eikä kukaan
huomaisi hänen puuttuvan joukosta. Marcus riensi metsästysmajalle, jossa hän
odotti seuralaistaan. Kuningatar Arianna oli poistunut vedoten
huonovointisuuteensa ja jätti vaununsa vartioineen mökin eteen.
”Sinä teet
minusta todellisen”, Marcus huokasi ja katseli ujosti ripsiensä lomasta
kurkkivaa kuningatarta.
”Ja sinä täydennät minut. Tänään olen vain sinun”,
Arianna vastasi hymyillen.
Marcus kiersi kätensä naisen ympärille ja puristi
tämän itseään vasten.
Pian pari löysi itsensä makuuhuoneesta. Vaatteet
lentelivät minne sattuivat kiihkeiden suudelmien muuttuessa yhä kiihkeämmiksi.
Marcus halusi olla yhä lähempänä Ariannaa. Ja pian hän olikin.
Adela oli seurannut viiniä naukkailevia vieraitaan
hiukan Marcusta kauemmin. Lopulta nainen oli kyllästynyt ja poistunut
ullakkohuoneeseensa. Adela istuutui tutun pöydän ääreen ja siveli käsillään
kristallipallon kylmää ja sileää pintaa. Kädet alkoivat väristä ja Adela tunsi
miten voima levisi hänen sormistaan ja sai usvan pallon sisällä liikkumaan.
Usva muodostui kuviksi, jotka vaihtelivat niin
tiheästi, ettei Adela ehtinyt saada niistä selvää. Pian kuvien tulva hidastui
ja Adela nojautui lähemmäs palloa. Adela tuijotti ja hänen hengityksensä
kiihtyessä hänen käsiensä ympärille ilmestyi myrkyllisen vihreää usvaa.
Adela tuijotti palloa epäuskoisena ja tunsi kylmän
raivon kulkevan hänen niskaansa pitkin ja leviävän ympäri selkää.
”Miten sinä saatoit pettää minut?” Adela kuiskasi ja
katseli näkyä inhoten.
Nähtyään liian paljon Adela antoi voiman virrata
takaisin sormiaan pitkin. Pallo, jonka sisin ei enää väreillyt, putosi
kolahtaen telineeseensä pöydälle. Adela nousi hitaasti ja asetteli tuolin
tarkasti pöydän eteen. Sitten hän lähti hitain askelin kohti ensimmäistä
kerrosta ja asuintiloja.
Adela pysähtyi käytävälle ja tuijotti eteensä.
Nainen puristi kätensä nyrkkiin niin lujasti, että kynnet painuivat kämmeniin
ja nyrkit alkoivat valua verta. Adela ei edes huomannut sitä.
Minä
tarvitsen suunnitelman, Adela ajatteli. Hän seisoi hiljaa,
eteensä tuijottaen määrittelemättömän ajan. Viimein hän avasi suunsa ja huusi
raivokasta, kimeää kirkunaa. Yö oli hiljainen, eikä kukaan vastannut huutoon.
Aamulla Lucielle heräsi jälleen Sylvian itkuun. Uni prinssin taivaan väriä toistavasta katseesta haihtui ja Lucielle huokasi. Hän olisi mielellään katsellut unta vielä hetken kauemmin.
”Minä tulen”, Lucielle sanoi ja petasi nopeasti sänkynsä.
Sylvia nousi kehdon laitaa vasten seisomaan heti,
kun näki Luciellen lähestyvän. Tyttö katsoi Luciellea mietteliäästi ja ojensi
sitten kätensä. Lucielle nosti Sylvian syliinsä ja puristi tytön itseään
vasten.
”Leivotaan sinulle kakku”, Lucielle ehdotti ja
kantoi Sylvian mukanaan keittiöön. Oli Sylvian syntymäpäivä, mutta kukaan muu
ei tuntunut muistavan sitä. Itse asiassa ketään muita ei näkynyt. Lucielle
huhuili vanhempiaan ilman vastausta.
Lucielle ja Sylvia istuivat ruokasalissa Luciellen
leipomaa kakkua tuijottaen. He odottivat. Lopulta väsymys sai Luciellen
haukottelemaan ja tyttö sytytti kakun kynttilät. Sylvia saisi puhaltaa
kynttilät, olivat vanhemmat paikalla tai eivät.
Nuori kreivitär Sylvia Vendier.
--------------------
Seuraava yö oli tähtikirkas. Adela oli lukenut koko
yön kirjojaan ja ahminut niistä kaiken, mistä voisi olla hyötyä hänen
suunnittelemassaan loitsussa. Adela sirotteli maahan mustia ruusun terälehtiä
ja viskasi pullollisen voimakkaasti haisevaa lientä. Sitten Adela alkoi mumista
sanoja kauan sitten unohtuneella kielellä.
Adela jatkoi loitsuaan pitkän ajan, kunnes viimein
alkoi tuntea ilman väreilevän. Adela tunsi miten ilma alkoi pyörteillä ja
viimein kieppua hänen ympärillään. Värit pakenivat ympäriltä ja kulkivat
nauhana Adelan edessä. Naisen käsiä ja jalkoja nipisteli ja päässä jyskytti. Viimein
maasta nouseva usva alkoi kerääntyä hahmoksi Adelan eteen.
Usvasta muodostui kehon ääriviivat ja viimein
kasvot. Adela pysähtyi ja vaikeni. Adelan edessä seisoi nainen, yksi Adelan esi-äideistä. Nainen väreili ilmassa ja muuttui välillä läpikuultavaksi. Adela tuijotti
kauhuissaan naisen silmiä, jotka heijastivat kaikkia värejä ja pitivät
vankinaan sieluja. Adela alkoi vapista. Nainen oli tuttu ja vieras. Vangitut
sielut tämän silmissä pyöreilivät ja etsivät ulospääsyä.
Nainen kohotti kättään ja Adela huomasi kohottavansa
omaansa.
”Annan sinulle voimani.”
Adela kuuli äänen päässään,
muttei nähnyt naisen liikuttavan huuliaan. Adelan käsi tavoitti hahmon käden ja
Adela vavahti. Valtava shokki ravisteli hänen ruumistaan, kun magia siirtyi aaveesta
Adelaan. Pystyessään jälleen seisomaan, Adela ravisteli päätään ja katsahti
rakoille palanutta kättään. Nainen makasi hänen edessään maassa, väreili hetken
ja muuttui sitten usvaksi, joka imeytyi takaisin maahan.
Adela pukeutui juhlamekkoonsa ja valmistautui
tapaamaan kuninkaan. Hän käyttäytyi tyynen rauhallisesti ja hymyili hiukan
pohtiessaan mitkä sanat valitsisi kuninkaan kuultaviksi. Adelan silmät
välkähtivät ja hetken ne heijastivat kaikkia värejä ja palautuivat taas normaaleiksi.
Adela janosi kostoa, mutta hän halusi myös itselleen jotakin. Ja Adela tiesi,
että hän tulisi saamaan kaiken haluamansa.
--------------------
Pelasin Vendiereillä useassa osassa, sillä asensin koneelle ccmagicin, jonka pisti koko pelin mukavasti sekaisin. Syy sekoiluun oli viallisissa ladatuissa, joiden kanssa painin viikon, ennen kuin löysin vialliset ja sain ne poistettua. Nyt peli toimii ihanasti ja olen ihan myyty tuolle ccmagicille! Valitettavasti jouduin poistamaan paljon "viallisia" hiuksia, joten älkää ihmetelkö, jos päähenkilöiden kampaukset vaihtelevat paljon.
Ja itse osasta tuli jälleen kerran pitkähkö, vaikka poistelinkin monia kohtauksia. Kreiveistä oli vain paljon kirjoitettavaa. Noiden viimeisten kuvien kohdalla photoshoppi lauloi, vaikka yleensä käsittelen pelikuvia vain sen verran, kuin pakollista. Noiden muokkaus tosin oli aika hauskaa puuhaa.
Mutta toivottavasti piditte osasta! Uutta pukkaa viimeistään ensi kuun alussa, ellen kesän kunniaksi ole hiukan nopeampi. :)
Vau mikä osa. Tuo lopussa oleva aave/magia kohtaus oli todella taidokkaasti lavastettu ja kirjoitettu. Ihanat kuvat.
VastaaPoistaTaitaa kuningattaren käydä huonosti kun Adele sai tietää Marcuksen pettämisestä.
Tyttäristä kasvoi kauniita neitoja. Varmasti saavat komeat puolisot kumpainenkin, Kuninkaan poikaahan Lucielle jo katseli sillä silmällä.
Adele on kyllä inhottava lapsilleen. Kylmä akka jos saan sanoa.
Osa oli sopivan pituinen ja tykkäsin todella paljon.
Kiitos kommentista! Kiva kuulla, että pidit toteutuksesta.
PoistaJoo, Adela vähän otti nokkiinsa kristallipallon paljastuksesta. Saa nähdä miten Marcuksen ja Ariannan vielä käy! Adelalla on juonet muhimassa. Heh, se on tosiaan aika kylmä akka. :`D
Oioioi mikä osa.
VastaaPoistaSun taidot on vaan niin korkeella. Jokainen kuva on täydellinen, jokainen teksti sopii kuvaan paremmin kuin on edes mahollista. Ah, tän lukeminen on vaan niin... en tiedä edes sopivan mahtavaa sanaa siihen.
Voivoi Adelea. Nyt taitaa sekä kuningattarelle että Marcukselle käydä huonosti. Mitäs menivät pettämään...
Säälittää kuninkaan puolesta kyllä.
Oi, molemmat tyttäret on todella kauniita. Onneksi Adele sai viimein myös pojan, uskon tämänkin kasvavan vielä komeaksi perijäksi...
Lucielle ja kuninkaan poika kyllä sopisi yhteen...
Viimeinen kohtaus oli täydellinen! Kuvissa oli upeat muokkaukset ja tekstit sopi taas vaan niin hyvin.
Toivottavasti Lucielle ja Sylvia pystyy vastaisuudessa pistään enemmän hanttiin ilkeälle äidilleen. >:c
Tykkäsin tosi paljon kyllä osasta, enemmän kuin hyvää työtä!
-banssu
Oi, kiitos ihanasta kommentista! Lämmitti kovasti mieltä. :)
PoistaAdela ei tosiaan ollut kovin innostunut Marcuksen ja kuningattaren suhteesta. Saa nähdä mitä nainen vielä keksii kostopuuhissaan! Lapsista kasvoi minustakin mukavan näköisiä. Erityisesti tykkään Luciellen piirteistä, kun tytöstä tuli vähän eri näköinen kuin naissimeistäni yleensä. Jännittää jo millainen hänestä tulee aikuisena. Vähän kovaa noiden lasten elämä on tosiaan ollut Adelan emännöinnin alla.
Olipas täällä mainiota luettavaa! Piristelee hyvin tätä sateista viikonloppua kun pääsee lueskelemaan mukaansa tempaavaa tarinaa. Harmi vain että aina loppuu kesken tarinan kulku vaikka kuinka olisi enemmänkin voinut lueskella ;D.
VastaaPoistaUpeita kuvia kera mainion tekstin. Osiin uppoutuu aina yhtä hyvin mukaan ja edelleenkin erityisesti pidän siitä miten saat otettua lapset niin vahvasti mukaan tekstiisi. Itsellä kun tuntuu aina unohtuvan jälkikasvu, vaikka onneksi pelissäni vasta pikkuiset nassikat eivät vielä osaa paljoa kenenkään kanssa kommunikoidakaan :D. Luciellesta kasvoi kaunis nuori nainen ja siskoskaan söpö tyttönen.
Adelasta tulee osa osalta itseäni aina vaan enemmän kiinnostava hahmo, ja tämän osan päätös oli aivan mieletön! Mahtava lopetus osalle, ja kuvien mahtavuudesta en voi liikaa ylistää. Kiitos mielettömän hyvästä lukukokemuksesta .
Kiitos! Ihana kuulla, että osa piristi sateista päivää. Kommenttisi vastapainoisesti piristi paljon minun päivääni! :)
PoistaMukava kuulla, että mielestäsi lapset olivat hyvin mukana. Mullakin on usein sellainen olo, että lapset meinaa unohtua ja siksi yritän aina keksiä niistä edes jotakin sanottavaa. Aikuisista on yleensä paljon helpompi (ja mielenkiintoisempi) kirjoittaa. Tämän perheen lapsista tosin keksin normaalia enemmän juttua.
Adelalle minulla onkin sopivasti iso kasa juonia varastossa!
Olipa mukava ja jännittävä osa!
VastaaPoistaPidän kauheasti kreiveistä. Onnettomia yhdessä, mutta silti kovin kostonhaluisia! Mahtavia persoonia ;)
Kuvat on kyllä aivan mahtavia näissä sun teksteissä ja nuo loppupään kuvat todella upeasti käsitelty! Toivat juuri oikean tunnelman ja saivat vielä jännittämään enemmän mitä tekstissä tuleman piti!
Luciellestä kasvoi muuten todella kaunis neitokainen! Ihailin pitkään tuota tytön synttärikuvaa.
Mitäköhän Adelella on oikein mielessä?
Naikkonenhan oli jo muutenkin katkera kuningattarelle, kun olisi itsehalunnut haltiakuningattareksi, mutta kuningas haetuttikin kaukaisuudesta vaimon itselleen. Kylmiä väreitä nousee, kun ajattelee, että tämä tarvitsi vielä enemmän voimia toteuttaakseen suunnitelman.
Miettiä pähkäilen vain mitä tulevaisuus tuo ja koko kierros täytyy odottaa! Auts ;)
Jatkoa innolla odotellen ja juonien tiivistymistä :D
Kiitos! Mukava kuulla, että kuvat onnistuivat. Tuli niitä hiukan väkerrettyäkin.
PoistaKreivit ovat yksi lempiperheistäni ja heillä onkin tosi viihdyttävää pelata. Luciellesta tosiaan kasvoi tosi kaunis ja samalla hiukan persoonallisempi, kuin itse tekemäni simit. :D
Huh miten jännittävä osa!Olin jo varma, että Marcus jää kiinni kunnolla ja vaimo tekee parille jotan kamalaa. Adele on niin kiero...jotain nytkin sunnittelee...
VastaaPoistaJa lopun kuvat oli kyllä niin hienosti muokattu:) Taitavaa työtä !
Lucielleä käviä vähän sääliksi kun tyttönen ei muuta ehtinyt kuine opetella taitoja...
Ihana jännittävä osa ja kuvat oliv kyllä kauniita :)
Kiitos, mukava kuulla! Joo, Adela on hieman kierohko persoona. :)
Poista