3. kesäkuuta 2012

09. Sirith (kuninkaalliset)


Kuningatar Arianna Sirith nosti käden suulleen, jottei kukaan huomaisi hänen haukottelevan. Arianna istui valtaistuimellaan juhlasalissa ja katseli tylsistyneenä, kuinka hänen puolisonsa jakoi ohjeita sotapäälliköille. Ariannalla oli asiaa kuninkaalle, mutta hän oli päättänyt odottaa neuvottelun loppua.

”Me lyömme heidät kuin kärpäset, kuninkaani. Armeijoillamme on ylivoima. Lisäksi etelän alkukantaiset aseet kalpenevat miekkojemme rinnalla. Tulemme voittamaan tämän sodan, ” Ritari Aslot Saloth vakuutti. Isdur nyökkäsi tyytyväisenä ja läpsäytti ritaria olalle. Kuningas kuvitteli miten etelän laajat metsät alistuisivat hänen valtansa alle. Isdur hymähti.

Kuunneltuaan Aslotia, Isdur kääntyi toisen sotapäällikkönsä puoleen.
”Meidän ei pitäisi aliarvioida niitä barbaareja”, ritari William Argala sanoi ja katseli kuninkaan omahyväistä ilmettä hiukan huolestuneena. ”Vaikka he ovatkin alkukantaisia, heidän soturinsa ovat hurjia ja mielipuolisia.”
”Mutta me tulemme voittamaan.” Isdur sanoi painokkaasti ja päätti siten vastaväitteet heti alkuunsa. William avasi suunsa ja sulki sen sitten mitään sanomatta. Hänen olisi turha puhua kuninkaalle järkeä tämän päivän aikana.

Kuningas päätti kokouksen, mutta viittasi Williamin vielä luokseen.
”Liityn joukkoihin vasta, kun olette suurimman kaupungin portilla. Aslotin joukot jäävät piirittämään kaupunkia ja sinä liityt miehinesi minun valtavaan armeijaani, jotta saapumisestani tulee ikimuistoinen. Ehkä saamme peloteltua ne villit antautumaan taistelutta.” Isdur sanoi ja hieroi samalla leukaansa miettiväisenä. ”En välittäisi seurata itse taistelua, mutta olen paikalla lunastamassa voittomme”. Isdur lisäsi hieman naurahtaen.

William nyökkäsi vakavana ja mietti kaikkia niitä sotilaita jotka menettäisivät henkensä sodan takia. Eikä kuningasta edes kiinnostanut olla paikalla. William puristi huulensa tiukasti yhteen, ettei vain sanoisi mitään, jota joutuisi myöhemmin katumaan.

Kun palvelijatar Denre hetkeä myöhemmin saattoi Williamia ulos linnasta, niin Arianna nousi valtaistuimeltaan ja riensi kuninkaan luokse.
”Poikasi syntymäpäivä koittaa pian. Meidän pitäisi järjestää suuret juhlat hänen kunniakseen!” Arianna huudahti. Katsellessaan miehensä synkkenevää ilmettä Arianna katui, että oli ottanut asian liian pian esille.

”Rakkaani, sota on tulossa. Nyt on kyseessä suuremmat asiat, kuin syntymäpäivät.” Isdur vastasi rauhallisesti puhuen, että Arianna varmasti kuuntelisi joka sanan.
 ”Sitä suuremmalla syyllä, armaani”, Arianna jatkoi. ”Nyt, jos koskaan kansa tarvitsee aihetta juhlaan. Syntymäpäivä toisi valoa pimeään kauteen ja osoittaisi mahtimme”.
Isdur naurahti naisen innokkuudelle ja alkoi miettiä, jospa tämä sittenkin oli oikeassa. Kuninkaan mahtavuutta ei voinut ikinä korostaa tarpeeksi.  Arianna painautui kuninkaan rintaa vasten ja suuteli miestä intohimoisesti.

”Hyvä on, pidetään juhlat! Pidetään vaikka kolmet!” Isdur sanoi nauraen suudelmien välistä.

Hiukan myöhemmin Arianna kiitti miestään tavalla, joka takasi, että hän saisi vastaavaisuudessakin kaiken haluamansa.

Prinssi Augustin syntymäpäivä koitti. Kuninkaanlinnan palvelija Denre heräsi aikaisin valmistelemaan juhlia. Arianna oli vaatinut, että hänen palvelusneitonsa pohjoisesta täytyisi tulla kuningattaren mukana Tuhkalaaksoon. Arianna ei luottanut täysin ihmispalvelijoihin. Ihmiset olivat liian äkkipikaisia. Niinpä Denre oli joutunut jättämään kotinsa.


Denre kumartui asettelemaan kuninkaan vuoteen silkkisiä peitteitä paremmin. Tyttö ei halunnut edes ajatella miten kiireinen päivä tulisi olemaan. Onneksi hänen olisi palvelijana helppo ujuttautua juhlijoiden sekaan.
Denren puuhaillessa, kuningar valmistautui juhlapäivään nauttimalla tuhdin aamiaisen. Jostain syystä Ariannallalla oli kuitenkin vaikeuksia tunkea kakkusia suuhunsa. Ruoka oli hyvää, mutta Ariannan ruokahalu oli tiessään.

Pian Arianna tunsi miten juuri nielaistu palanen tunki jo ylös kurkkua pitkin. Kuningatar nousi niin äkisti, ettei ehtinyt edes hameensa helmoja nostella, vaan kompastui ja kaatui rähmälleen lattialle. Arianna ryömi toilet–huonetta kohti ja oksensi kaiken syömänsä. Tämä oli jo viides aamu, kun Arianna voi pahoin. Nainen kosketti vatsaansa kädellään ja hymyili hiukan.
Ilta saapui kuninkaanlinnaan. Ja illan myötä saapuivat juhlavieraat. Arianna seisoi valtaistuimensa edessä ja katseli kuinka valtakunnan aateliset lipuivat pareittain juhlasaliin. Isdur ei vaivautunut nousemaan, vaan tervehti vieraita istuviltaan.

Aatelisnaiset kiirehtivät heti tilaisuuden tullen soittimien luokse ja hätistelivät niitä soittaneet palvelijat matkoihinsa. Naiset esittelivät mieluusti soittotaitojaan kuninkaallisille. Kertoihan lahjakkuus sen, että juuri heidän tyttärensä olisi vähintäänkin yhtä lahjakas soittaja, kuin äitinsä. Koska prinssille ei vielä oltu kihlattu puolisoa, niin kaikki toivovat juuri oman tyttärensä pääsevän parhaimpaan asemaan.
Yksi juhlavieraista poikkesi joukosta. Aatelisten keskellä käyskenteli kalakauppias tyynen rauhallisena. Muut juhlavieraat välttelivät kalanhajuista miestä. Kaikki pidättelivät henkeään, kun kuningas viimein huomasi miehen ja viittoi tämän luokseen.
Kauppias kumarsi syvään ja kuningas tervehti miestä, kuin hyvääkin ystävää. Aatelismiehet rentoutuivat ja ottivat kauppiaan mukaan keskusteluun, olihan tämä selvästi kuninkaan kutsuvieras. Aatelisnaiset eivät kuitenkaan ujostelleet osoittaessaan paheksuntaansa rahvaalle.

Juhlien kohokohta koitti, kun kuningatar kantoi pienen, kultahiuksisen prinssin paikalle. Aatelisnaiset kerääntyivät parin ympärille ja kehuivat prinssin suloisuutta vuorotellen, tietenkin vain tehdäkseen hyvän vaikutuksen kuninkaallisiin.
Denre asetteli syntymäpäiväkakun pöydälle ja sytytti kynttilät. Arianna kantoi poikansa kakun eteen ja he puhalsivat yhdessä kynttilät sammuksiin.
Kruununprinssi August Sirith.

Arianna oli ollut oikeassa arvellessaan olevansa raskaana. Kuningattaren maha pyöristyi kauniisti ja koko hovi odotteli innolla vauvan syntymää. Kreivi Marcus Vendier, kuningattaren ystävä, vieraili usein linnassa. Palvelijat olivat ohjanneet kreivin juhlasaliin odottamaan kuningatarta. Arianna saapui paikalle ja löysi ystävänsä pianon ääreltä. Arianna pysähtyi kuuntelemaan, kuinka Marcus soitti Ariannan lapsuudesta tuttua melodiaa. Laulu oli surumielinen sävellys, jonka vain haltiat tunsivat.
”En ole kuullut tuota laulua pitkään aikaan. Soitat sen kovin kauniisti.” Arianna sanoi.
Marcus lopetti soittamisen ja riensi tervehtimään kuningatarta. Kreivi ilahtui huomattuaan kuningattaren vatsan kasvaneen taas hiukan viime näkemästä.
Kuningas kulutti kaikki päivänsä poikaansa kouluttaessaan ja tulevia taistelujaan suunnitellen. Arianna oli paljon yksin ja ehti ikävöidä kotimaataan. Marcus keskusteli Ariannan kanssa mielellään menneistä, toisin kuin kuningas, joka suunnitteli vain tulevaa. Nyt kreivi seisoi aivan Ariannan edessä ja nainen tunsi miehen lämmön. Marcuksesta oli vuosien myötä tullut Ariannalle kovin läheinen. Hetken mielijohteesta Arianna astui vieläkin lähemmäs ja kiersi kätensä miehen kaulaan. Marcus vastasi halaukseen ja Arianna tunsi miehen sydämen lyönnit. Samalla Ariannan sisälle levisi rauha, joka pyyhki pois kaiken huolen ja ikävän. Nainen oli varma, että juuri silloin maailma pysähtyi hetkeksi.

Ja pian maailma liikkui taas. Marcus hätkähti ja työnsi kuningattaren hellästi kauemmas.
”Olen kovin pahoillani”, kreivi sopersi ja suuteli Ariannan kättä. ”Tämä ei ole sopivaa. Minun on nyt mentävä.” Marcus kumarsi ja lähti kävelemään ulos juhlasalista.

”Ei, odota!” Arianna huusi, mutta Marcus ei kääntynyt. Arianna painoi käden vatsalleen ja sulki silmänsä.

Prinssi Augustin päivät olivat täynnä opiskelua. Kuningas oli päättänyt kouluttaa pojastaan viisaan miehen ja hyvän kuninkaan. Isdur oli vaativa opettaja ja valvoi poikansa töitä aina, kun vain ehti.

August ei ollut opiskelusta kovin innoissaan. Hän olisi mielummin leikkinyt ulkona, auringossa muiden lasten kanssa.
Denre-palvelija piristi Augustin päivä hiukan. Denrellä oli aina aikaa jutella ja pelleillä hetki Augustin kanssa.
Iltaisin August oli niin väsynyt, että nukahti saman tien, kun painoi päänsä tyynylle. Ilta oli myös Augustin lempi hetki päivästä, sillä silloin hän näki äitiään. Kuningatar istui joka ilta poikansa vuoteen reunalle ja suuteli tämän otsaa.
Eräänä iltana kuningatar ei tullut toivottamaan Augustille hyvää yötä. August ei saanut unta. Kun prinssi lopulta nukahti, hän näki vain kamalia painajaisia, joita ei muistanut enää herättyään. Seuraavana aamuna August kuuli, että kuningatar oli synnyttänyt hänelle pikkuveljen. Pieni prinssi sai nimekseen Abellon.

Kuningas ihastui heti pieneen poikaan. Vauva katseli ihmeissään hymyilevää isäänsä.
”Minä valloitan sinulle valtakunnan hallittavaksi, poikaseni”, Isdur leperteli pienokaiselle. Nähdessään poikansa, Isdur oli päättänyt jakaa valtakuntansa kahteen herttuakuntaan. August hallitsisi toista ja Abellon toista. Ensin täytyisi vain voittaa muutama taistelu.


Isdur laski pojan kehtoon ja peitteli lapsen. Kuningas katseli poikaansa kunnes tämän silmät painuivat kiinni ja poika oli unessa.

Kuningas vietti sotaneuvotteluissa yhä enemmän aikaa ja valvoi siksi Augustin opiskelua vähemmän. August käytti tilanteen hyväkseen ja pyysi Denreä viemään hänet ritari Argalan kartanolle. Ritarin poika Iwar oli saman ikäinen, kuin August. Prinssi oli tavannut pojan ensimmäisellä karkumatkallaan ja alkanut leikkiä pojan kanssa.
Denre jätti Augustin kartanon eteen ja lupasi noutaa palatessaan vihannestorilta. August odotteli kartanon edessä, mutta Iwaria ei näkynyt. Sen sijaan August huomasi lähistöllä nuoren hevosen. Poika juoksi varsan luokse ja tarjosi sille kättään nuuhkittavaksi.

Varsa säikähti prinssin äkkinäistä liikettä ja alkoi kuopia maata korvat luimussa. August ei huomannut hevosen reaktiota, vaan yritti taputtaa varsan selkää. Varsa pillastui ja nousi takajaloilleen. August kiljaisi ja jähmettyi paikoilleen kauhusta.
Samassa kuului nuoren tytön kova ja napakka käsky.
”Toope, ei!” Kaksi sanaa rauhoitti hevosen. Varsa luimisteli tyttöä tuijottaen. Tyttö heilautti kättään ja varsa laukkasi pois.

”Hei, Toope on vähän ärhäkkä varsa. Olethan sinä kunnossa? Minä olen Teresia”, Tyttö esittäytyi ja tarttui prinssiä reippaasti kädestä.
August oli hämillään. Hän oli tottunut siihen, että naiset niiasivat syvään kuninkaallisille ja loivat katseensa maahan. Äidin ystävät taas kehuivat minkä ehtivät ja kyselivät paljon. Teresian huoleton ja varma asenne olivat jotakin uutta.

Pian Augustille selvisi, että Teresia oli Iwarin sisko. Iwarin tullessa paikalle, August pyysi Teresiaa leikkimään heidän kanssaan. Iwar oli aluksi epätavallisen hiljainen, mutta pian lapset juoksivat pihalla kuten ennenkin.

Arianna soitti sävellystä, jota kreivi Vendier oli joskus hänelle soittanut.
”Etkö sinä ikinä kyllästy tuohon lauluun? Et ole pitkään aikaan soittanut mitään muuta.” Isdur kysyi. Mies oli kävellyt paikalle Ariannan huomaamatta.

”Onko kaikki kunnossa?” Isdur kysyi ja otti Ariannaa kädestä.
”Tietenkin, kuninkaani”, Arianna vastasi ja pakotti kasvoilleen suloisen hymyn.
Myöhemmin Arianna seisoi sänkynsä edessä. Arianna katseli seinän koristeellisen kuvioinnin taakse, jonnekin kauan, jonne ei saisi yrittää katsoa. Pian nainen havahtui ajatuksistaan. Mitä minä oikein teen? Arianna ihmetteli.

Arianna vaelsi linnan käytävillä ja saapui huoneeseen, jossa hänen poikansa harjoitteli shakkipeliä. Arianna katseli miten August rypisti keskittyneenä otsaansa ja mietti mihin siirtäisi seuraavan nappulan. Poika näytti kalpealta ja väsyneeltä.
”Kultaseni, pidä tauko pelistä ja tule kanssani kävelylle. Mennään katsomaan tähtiä”, Arianna ehdotti ja August hyppäsi innokkaasti tuolilta.

Arianna käveli lammen rantaa ja August juoksi edellä. Arianna päätti, että tänään hän näyttäisi pojalle tähtikuvioita. Haltioiden keskuudessa tähtien tuntemus on aina ollut tärkeää. Tähtien liikkeiden perusteella voitiin ennustaa ja tulevaa ja tutkia mennyttä. Jostain syystä ihmiset eivät kuitenkaan olleet kiinnostuneita tähdistä.

Kreivi Vendier oli jälleen kerran vierailulla kuningattaren luona. Arianna nousi shakkipelin äärestä ja käveli aivan lähelle Marcusta. Arianna oli tuntenut sisällään viime aikoina kaihoisan poltteen, eikä hän enää jaksanut taistella sitä vastaan.

Marcus katsoi naista hieman hämmentyneenä, mutta alkoi sitten hymyillä. Arianna sulki silmänsä ja painoi hellän suudelman Marcuksen huulille. Marcus vastasi suudelmaan. Polte Ariannan sisällä kasvoi liekiksi ja liekki roihahti. Arianna kietoi kätensä Marcuksen ympärille ja suuteli tätä uudestaan ja uudestaan. Marcus painoi naisen tiukasti itseään vasten ja antoi käsiensä vaeltaa naisen vartalolla.
Pian Arianna ja Marcus olivat sohvalla ja mekko oli kadonnut naisen päältä. Menneisyydessä elävää Ariannaa kiinnosti enää tämä hetki.

Myöhemmin Arianna saattoi itse kreivin linnan porteille. Salaiselta leikkiretkeltään palaava August katseli miten äiti katseli pitkään poistuvan miehen selkää. August kohautti harteitaan ja päätteli, että aikuiset ovat hassuja.
August tervehti linnan ovea vartioivia miehiä. Miehet olivat kotoisin vuorilta ja huhujen mukaan heidän suonissaan virtasi jättien verta. Siksi vartijat olivat isompia ja vahvempia, kuin normaalit miehet. Augustin mielestä miehet olivat valtavia. Poika toivoi, että kasvaisi itse yhtä isoksi. Vartijat vastasivat prinssin tervehdykseen tömäyttämällä keihäitään kunnioittavasti maahan.

Augustin syntymäpäiviä vietettiin jälleen. Valloitusretkeensä valmistautuva kuningas oli päättänyt järjestää pojalle unohtumattomat syntymäpäivät. Samalla juhlittaisiin kuninkaan tulevaa taistelua.
Denre nousi aikaisin aamuyöllä ja laskeskeli mielessään päivän askareita.

Denren aamu alkoi tytön suosikkipuuhalla, eli pienen prinssin hoidolla. Denre rakasti lapsia ja toivoi, joskus saavansa omia. Ehkä hänen onnistuisi napata vielä joku hovissa pyörivistä aatelismiehistä.

Denren aamu jatkui keittiön puolella. Denre alkoi leipoa ensimmäistä kakkua ja pyysi apupoikaa ojentamaan jauhoja, mutta mitään ei tapahtunut. Denre pyysi uudelleen ja apupoika ojensi hänelle suolaa. Denre paukautti suolapurkin pöydälle ja päätti pitää pojalle puhuttelun.
”Sinä senkin toistaitoinen ääliö!” Denre aloitti ja huusi pojalle samaan syssyyn kaikki osaamansa haukkumasanat. ”Et osaa edes suolaa ojentaa! Jopa vähänjärkinen sika kykenisi siihen!” Denre jatkoi ja polki vihaisesti jalalla lattiaa. Hän ei millään ehtisi hoitaa omaa osaansa kakuista, jos apuna olisi tuollainen torvelo.
Kyökkipoika kuunteli Denren raivonpuuskaa vakavana, kunnes purskahti nauruun. Denre lopetti huutamisen ja jäi tuijottamaan poikaa suu auki. Kuinka hän kehtasi nauraa Denrelle?
”Sinä se et sanoja säästele. Varsinainen Lady! Ja kaiken kukkuraksi häärit täällä säädyttömästi alusmekko ylläsi. Mitäköhän kuninkaalliset ajattelisivat, jos saisivat tietää?” Poika kysyi ja virnuili Denrelle ovelasti.

Denre ei oikein tiennyt mitä sanoa. Poika oli ihan oikeassa. Denre ei voinut puolustautua. Miten hän olikin kiireessä unohtanut laittaa arkimekon päälleen?


”Hei, voidaan kumpikin unohtaa tämä yhdellä ehdolla”, poika aloitti ja Denren suu loksahti auki. Nytkö törkimys alkaisi sanella hänelle ehtoja?
”Syö kanssani illallista”, poika pyysi ja iski hymyillen silmää.
Kuningas harjoitteli juhlapuhetta tyhjän pöydän ääressä. Pian vieraat saapuisivat.
Arianna kurkkasi ruokailusaliin ja naurahti nähdessään Isdurin puhuvan pöydälle. Arianna oli yllättävän hyvällä tuulella. Kuningatar marssi juhlasaliin ja istui valtaistuimelleen odottamaan vieraita.

Kuninkaanlinnassa oli tarjolla kaikenlaisia herkkuja aina haltijoiden hienostuneista kakuista eksoottisiin etelän paistoksiin. Juhlavieraat ihastelivat pöydillä notkuva herkkuja ja naureskelivat viihdykkeeksi palkatuille narreille.
Derne hipsi juhlavieraiden sekaan ja kuunteli mahdollisia juoruja. Hän ehtisi nauttia juhlista hetken ennen kuin häntä kaivattaisiin keittiön puolella.
August oli päättänyt toivottaa ystävänsä Teresian henkilökohtaisesti tervetulleeksi juhliinsa.

Kuningas pyysi Ethor Cirellanin pikku-prinssi Abellonin huoneeseen. Kuningas aikoi teettää sotaa varten upean haarniskan ja halusi Ethorin valvomaan työtä.
”Sen täytyy olla henkeä salpaava ja kunnioitusta herättävä”, Isdur luetteli ja Ethor kuunteli vakavana. ”Sinun pitäisi muuten tuoda tyttäresi joka päivä näytille,” Isdur lisäsi.

”Minulla on poika”, Ethor vastasi ja arveli kuninkaan nauttineen enemmän viiniä, kuin mitä hän itse oli juonut.

”Niinkö? Sepä harmi. No, tuo poika leikkimään prinssien kanssa”, Isdur jatkoi ja kumartui lepertelemään kehdossa makaavalle Abellonille.
Toisella puolella linnaa prinssi valmistautui puhaltamaan syntymäpäiväkakkunsa kynttilät.
August veti keuhkot täyteen ilmaa ja sai kynttilät sammumaan yhdellä puhalluksella.
”Nyt sinä saat toivoa!” Arianna kuiskasi pojalleen ja August sulki silmänsä ja alkoi miettiä sopivaa toivomusta.

Nuori kruununprinssi August Sirith.


--------------------
Oli synkkä ja pilvien täyttämä yö, kun tummiin pukeutunut hahmo asteli mustien hevosten vetämistä vaunuista kohti linnan ovia. Vartijat katsoivat kerran tulokasta ja kavahtivat. Toinen vartijoista avasi hiukan kumartaen oven.
Kuningas Isdur oli juuri sovittamassa uutta haarniskaansa, kun hän kuuli myöhäisestä vieraasta. Hieman ärtyneenä Isdur meni juhlasaliin, jossa kreivitär Vendier odotti häntä synkkä ilme kauniin kalpeilla kasvoillaan. Adela oli aina aiheuttanut Isdurille kylmiä väreitä, mutta tällä kertaa naisen näkeminen kylmäsi kuninkaan sisintä.

”Minulla on sinulle uutisia”, Adela sanoi ja hänen kauhistuneet silmänsä välähtivät vaarallisesti. ”Sinä et tule pitämään tästä”, Adela jatkoi lempeämmällä äänellä ja alkoi kertoa tarinaansa.
Kreivitär oli oikeassa.

--------------------

Uusi kierros aloitettu! Osasta tuli jälleen kerran luvattoman pitkä, mutta en malttanut karsia enempää. Kuninkaanlinna on kokenut pientä remontointia, kun olen lataillut uusia esineitä ensimmäisen osan jälkeen. Siltikin kolmoseen tuntuu olevan vähän nihkeästi keskiaikaisia ladattavia. Erityisesti teini-ikäisten poikien vaatteita olen löytänyt vain yhden! Saa nähdä saako jokainen teinipoika käyttää samaa asua eri värisenä. ;)
Seuraavassa osassa kurkataan mitä kuuluu kreivien elämään. Ja Arianna extra on myös tekeillä! Kyseinen osa vaatii tosin jonkin verran rakentelua ja lavastuksia, joten sitä saa vielä vähän odotella.
Laittakaa taas kommentteja, että mitä piditte ja jaksoitteko lukea loppuun. Saa ihanasti inspiraatiota seuraavaan osaan (josta yritän kyllä tehdä vähän lyhyemmän). :)

12 kommenttia:

  1. Ihanaa jatkoa. Ja tosi hyvä osa taas :) Prinssistä kasvo oikee komistus ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Itsekin tykästyin tuohon prinssiin. ;)

      Poista
  2. Ihana osa! Mukava, kun tuli näinkin nopeasti edellisen osan jälkeen ;) !

    Voi Arianna mitä teit!
    Petasit tätä suhdetta jo ensimmäisellä kierroksella eikö? Ilmeisesti ei seuraamuksia, vai onko niitäkin tulossa? Jänskä kun kiinnostaa kamalasti! Nauroin muuten pikku prinssin olankohtautukselle tuossa kohdassa, että aikuiset nyt vain on hassuja. Tajuaakohan prinssi tilanteen myöhemmin?

    Kreivitär tuli sitten tietenkin juoruilemaan. Varmasti kertoi kuninkaalle tämän vaimon salasuhteesta. Mikä sotku siitä vielä syntyykään!

    Sota... Hmm.. mieleen tulee miljoona eri vaihtoehtoa, mitä tuolla sodalla voisi juonen kannalta tehdä. Ainakin valloittaa Abellolle. Ainakin Isdurin sotavalmisteluista on se hyöty, että August saa hetken olla isältään rauhassa.

    Teresia ja August.. Kaavailetko näiden välille jotain? Soma pari kylläkin.. Kuningas ei ilmeisesti ilahtunut kun käski Ethoria tuomaan tyttärensä, jota ei ole, näytille.

    Augustista kasvoi kyllä todella komea kruununprinssi. Oih! ;) Katselin itsekin noita teini-ikäisten vaatteita enkä myöskään löytänyt kuin yhden modista. Varmaan juuri sen saman. Mutta mitäs sillä sinänsä on väliä, kun kankaat on eri näköisiä. Tuhkalaakson teinipojilla vain sattuu olemaan tietty muotisuuntaus .D
    Kuningatar muuten vaihteli ihanasti vaatteitaan aina välistä. Ihana nähdä pukuloistoa!

    Jatkoa odotellen... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia jälleen ihanan pitkästä kommentista!

      Haha, totta. Suunnittelin suhteen jo ensimmäisen kierroksen alussa. Saa nähdä osaako soma prinssi joskus laskea 1+1 yhteen! :D

      Sodalla on tosiaan juonen kannalta oma merkityksensä. Ja sen ympärille on myös helppo keksiä kaikenlaisia lisäjuonia. Etenkin, jos tulee joskus juonista pulaa. Onneksi tällä hetkellä on ihan mukavasti suunnitelmia varastossa.

      Teresian ja Augustin välille olen saattanut kaavailla jotakin, mutta myöhemmät osat paljastavat mitä. Joo, Isdurilla saattaa olla omia suunnitelmia poikien varalle. ;)

      Augustista varttui tosiaan namupala. Seuraava kuninkaallisten osa saattanee siis olla aika August -pitoinen. Ketuttaa tosin noiden teinivaatteiden vähyys. Pitäisi opetella tekemään vaatteita myös kolmoseen. Jos vaikka ottaisi sen kesäprojektiksi. :D

      Poista
  3. Ooo mikä osainen, ei yhtään liian pitkä mielestäni, varsinkaan kun tunnun kylvävän samanmoisia pitkiä vuoroja :D:D. Ihanaa luettavaa täälläkin.

    Pidän jotenkin kreivi Vendieristä, ja hänen suhteestaan kuningattareen, joka kuitenkin tuntuu olevan hyvin luonteva myös kuninkaansa vierellä. Vaikka tälläisestä ei tietenkään koskaan hyvä heilu, mutta jotenkin tilanne vaan tuntui syntyneen jo Ariannan ja Marcuksen mielessä ennen kuin heidän hetkensä edes varsinaisesti tapahtui. Toistaaltaan olen myös harmissani kuninkaan puolesta, mutta mutta, hmmm...spekulointia!

    Augusthan kasvoi ja komistui oikein mukavan näköiseksi nuoreksi mieheksi osan aikana. Ehkäpä olisin kaivannut lasten yhteisiä leikkihetkiä lapsina tarinaan enemmänkin. Varsinkin kun omaan silmäänikin iski jotenkin osuvasti huupaloo-huuto pippurisen oloisen Teresian astahtaessa kuvaan. Kenties jotenkin vahingossa tapaamme Teresian ja Augustin samaisen valkoisen hepan läsnäolon aikana, jotain...kentis..siirappilla höystettynä :D.

    Loistava osa kaiken kaikkiaan ja ikävä lukea että kolmoseen on noita teinivaatteita niin vähäsen. Hmh. Harmillista. Onneksi kuitenkin kuningatar kattoi pukuloiston muiden puolesta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukana, ettei osa ollut liian pitkä. Joskus on vain enemmän kirjoitettavaa. :)

      Joo, Ariannan ja Marcuksen suhte lähti vähän luonnostaan liikkeelle. Aluksi suunnittelin pitäväni sen vain ystävyytenä, mutta empä malttanut. Etenkään kun hahmot pelin aikana kiinnostuivat toisistaan.

      Lasten osuus jäi tosiaan vähän pienemmälle tässä. Yritän ottaa paremmin huomioon muiden osien kanssa. Aikuisista, kun on niin paljon helpompi kirjoittaa. :D

      Kiitos kommentista!

      Poista
  4. Oih, ihana osanen:) Augustista tuli varsinainen sydäntenmurskaaja ja kuulemme, ehkä vielä hänestä ja terhakkaasta Teresiasta ;)
    Mutta kuningatar, hmmm...Olit kyllä hyvin kirjoittanut koko kohtauksen ja edellisessä osassakin oli moiseen viitteitä. Ajattelin silti viimeiseen asti että kunigatar on uskollinen mutta toisaalta taas olen tyytyväinen että hän lankesi. Monimutkaista mutta ihana kohtaus ja juonekäänne, pidin kovasti :)
    Kreivitär on inha ja varmasti tahtoo pilata kuningasparin liiton, toivottavasti Isdur on hellämielinen.
    Harmi, että vaatetusta on vähäisesti. Onneksi kolmosessa voi vaihdella edes sitä kangasta.
    Jatkoa odotellen ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Joo, Augustista tuli todella komea nuorukainen. Ja hänestä varmasti kuullaan vielä muissakin osissa. ;)

      Olen samaa mieltä inhasta kreivittärestä. Saa nähdä mitä Isdur seuraavassa osassa päättää.

      Kolmosessa on tosiaan harmillisen vähän keskiaikaista vaatetusta. Etenkin lapsilla ja teinipojilla. Kankaan vaihto auttaa kyllä paljon. Tulevissa osissa teini-ikäisillä pojilla nähdään siis selkeää vaatemuotia! :D

      Poista
  5. Olipas siinä kiva osa. Tykkäsin!
    Voi tuota Ariannaa kun ei malttanut olla uskollinen miehelleen. Näinköhän tuosta hetkestä koituu jotain seuraamuksia...
    Onneksi August pääsi edes hetkeksi nauttimaan lapsuudestaan kavereidensa ja myöhemmin äidinsä kanssa tutkiessaan tähtiä. Ja ihanaa että kipakka Denrekin vietti prinssien kanssa aikaa. Taitaa Denren ja kyökkipojan välille tulla jotain, ainakin toivon.
    Augustista kasvoi muuten minustakin melkoinen komistus.

    Jatkoa odotellen eikä osasi ollut liian pitkä. Osan pituus aina unohtuu kun sisältö on mieluista, oli se sitten lyhyt tai pitkä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mukava kuulla, ettei osa ollut ihan piinallisen pitkä. :)

      Saa nähdä mitä Ariannan ja Marcuksen hetkestä koitui! Peli jäi nimittäin sellaiseen vaiheeseen, etten itsekään tiedä ennen seuraavaa kuninkaallisten osaa. Jännitystä siis minullekin! :D

      Poista
  6. Voi ei, luin tän jo joskus aiemmin ja yritin kommentoidakin, mutta sitten kommentti ei tullutkaan ja oli hirveä kiire ja no niin. :<
    Mutta salli mun yrittää nyt uudelleen. :>
    Tykkäsin mahdottoman paljon tästä osasesta taas!
    Voi Arianna, pitikö nyt mennä pettämään miestään. Onhan Isdur mukava ja on kohdellut Arinannaa hyvin aina! :<

    Phuuh. Mitähän Kreivitär Adela kertoo Isdurille! Toivottavasti ei Ariannan petoksesta..! Vaikka se olikin hirmu väärin tehty, niin en silti haluaisi, että se selviäis. Isdur-raukka! :<

    Ja voi Augustiakin kun Isdur kouluttaa sitä koko ajan! :< Mutta hei, Augustista kasvoi kyllä mahdottoman komea nuorimies! Harmi vain, että poika on kruununprinssi... Muuten siitä ja Teresiasta olis varmaankin tullut ihana pari! :>

    Muttajooo en tiiä mietinkö mä tässä vielä muuta... Toivottavasti saat rustailtua uutta osaa tässä jossakin vaiheessa! :>

    -banssu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Mukava kuulla, että pidit osasta. Tätä oli kyllä kiva kirjoittaa. :)

      Isduria käy kyllä surku, kun Arianna petti. Saa nähdä miten tilanne etenee (en ole vielä juonen osalta lyönyt kaikkea lukkoon). Joo, minustakin Augustista kasvoi varsin komea. Aika tiukkaa kuria Isdur pitää, mutta toisaalta poika on kruununprinssi. Ehkä Tuhkalaakso hyötyy siitä. ;)

      Poista

Kommentit ovat tervetulleita! :)