11. Cirellan (paronit)

Paronitar Sharon Cirellan sulki silmänsä ja antoi sormiensa liikkua vapaasti soittimen kielillä. Sharon tunsi olevansa vankina omassa kodissaan. Päivät kulkivat samanlaisina, eikä hän enää erottanut niitä toisistaan. Soittaminen oli yksi niistä harvoista asioista, jotka toivat lohtua Sharonin elämään.

Sharon kuuli jonkun lausuvan nimensä ja lopetti soittamisen. Paroni Ethor Cirellan silmäili vaimoaan oven suusta. Mies horjahti ja lähti naista kohden. Sharon arvasi, että Ethor oli viettänyt koko päivän tavernassa juhlien.

Ethor veti Sharonin lähelleen ja painoi naisen itseään vasten. Mies haisi väkiviinalta ja hieltä. Sharon ei kuitenkaan vetäytynyt kauemmas, vaan kapsahti miehen kaulaan. Siitä oli kauan, kun Ethor oli vapaaehtoisesti tullut Sharonin lähelle. Ja Sharon kaipasi Ethoria.

Ethor suuteli Sharonia ja kopeloi tämän vartaloa niin kovakouraisesti, että Sharon hätkähti. Nainen sulki silmänsä ja yritti näyttää siltä, kuin nauttisi miehen kosketuksesta. Miten hän olikaan kaivannut Ethoria! Liian monta yksinäistä iltaa ja aivan liian monta yksinäistä yötä.

Ethor nosti paronittaren kevyesti syliinsä ja kantoi naisen makuuhuoneen ovelle. Ethor laski Sharonin lattialle, repi vaatteet nopeasti päältään ja alkoi äkkiä pöyhiä tyynyjä. Sharon katseli miehen touhuja hetken hämmentyneenä ja alkoi sitten riisua yöpaitaa päältään. Sharon toivoi, ettei Ethor sammuisi ennen kuin hän ehtisi sänkyyn asti.

Sharonin yllätykseksi, Ethor odotti häntä vuoteella hymyillen. Ethor kuiskaili Sharonille, kuinka tätä rakasti ja suuteli naisen niskaa kerta toisensa jälkeen. Viimein Ethor veti peiton heidän ylitseen. Sharon huokasi onnellisena, tänään Ethor oli hänen.

Samaan aikaan Mimma Sahrien kömpi makuukammariinsa voipuneena. Ylempiarvoinen palvelija oli juoksuttanut tyttöä koko päivän paikasta toiseen ja säästänyt tälle kaikkein ikävimmät tehtävät. Mimma oli pessyt käymälänkin kolmeen kertaan, ennen kuin Rouva Murnanen oli ollut tyytyväinen.

Mimma venytteli ja asettui sängylle lepäämään. Kurjasta päivästä huolimatta, hän oli onnellinen, kun oli päässyt palvelijaksi paronien hulppeaan kartanoon. Ensimmäistä kertaa elämässään Mimmalla oli ihan oma huone ja oikea sänky. Mimma huokasi ja hymyili.

Lazarus Cirellan tuijotti lautastaan vielä hetken ja työnsi sen sitten kauemmas. Mimma oli tarjonnut pojalle iltapalaksi salaattia, eikä Lasarus voinut sietää sitä. Rehut olivat eläimiä varten, ei nuoria paroneita!

Samassa Lazarus kuuli tömähdyksen ja voihkaisun. Kaikki palvelijat olivat rientäneet jo nukkumaan, eikä kartanossa pitäisi olla enää muita hereillä. Lazarus nielaisi ja hiipi käytävään. Lazarus huomasi valon kajastavan käytävän päässä.

Kartanon ulko-ovien edessä seisoi rähjäisiin vaatteisiin pukeutunut poika. Lazarus seisahtui katsomaan poikaa ja poika katseli reippaasti takaisin.

”Sinä et ole meidän palvelija. Kuka sinä olet?” Lazarus kysyi.

”Minä olen Pablo Kudrow. Äitini käy täällä toisinaan ja jättää minut aina ulos odottamaan. Nyt satoi ja oli kylmä, joten hän päästi minut sisäpuolelle odottamaan. Lupasin olla hiljaa.” Poika vastasi ja rypisti sitten otsaansa. ”Kuka sinä olet?”

”Minä olen Lazarus Cirellan ja minä asun täällä.”

”Sinä haiset”, Pablo totesi, mutta ei näyttänyt häiriintyvän asiasta. Lazarus selitti nolona iltapesun jääneen väliin. Pablo nyökkäili ymmärtäväisesti, hänkään ei ehtinyt joka ilta pesulle.

”Kuule, minulla on monta isoa laatikkoa leluja, mutta kukaan ei leiki kanssani. Haluaisitko olla ystäväni Pablo?” Lazarus kysyi. Pablo nyökkäsi innokkaasti. Poikien yö kului leikkiessä. Aamulla Anna löysi poikansa ja nuoren paronin lelukasasta ulko-ovien edestä. Pojat olivat nukahtaneet kesken leikin.

Sharonilla oli huonoja ja hyviä päiviä. Joskus hän ei kyennyt nousta sängystä ylös ja toisinaan taas hän oli aivan pirteä. Nyt oli hyvä päivä. Sharon istui meikkipöytänsä edessä ja katseli vatsaansa. Hänen mahansa oli alkanut hieman pyöristyä ja nainen arveli odottavansa vauvaa. Tämä selittääkin kaiken sen pahoinvoinnin, Sharon ajatteli ja silitti kädellä hellästi mahaansa.

Sharon oli noussut aikaisin ja laittanut itsensä kauniiksi miestään varten. Sharon kuuli Ethorin äänen käytävässä ja alkoi kuulostella sopivaa hetkeä lähestyä miestä.

Sharon seurasi Ethorin ääntä ja löysi miehen kirjastohuoneesta. Ethor nousi, kun huomasi vaimonsa saapuneen huoneeseen. Miehen ilme oli ärtynyt ja punertavista silmistä Sharon päätteli edellisen yön juhlien venyneen aamun pikkutunneille.  

”Ethor, rakkaani. Saimme kutsun prinssin syntymäpäiville…” Sharon aloitti ja katseli miestä anovasti ripsiensä lomasta.

”Ei”, Ethor vastasi lyhyesti ja hieroi silmiään.

”Miksi ei, rakkaani?” Sharon jatkoi. ”Minä haluaisin kovasti nähdä ystäviäni. Haluaisin mennä sinne kanssasi. Miksi en saisi tulla?” Sharon aneli ja tunsi miten silmät alkoivat täyttyä kyynelistä.

”Koska minä kiellän sinä. En halua, että liehittelet siellä muita miehiä.” Ethor vastasi. Sharon alkoi selittää, miksi hänen läsnäolonsa olisi tärkeää, mutta Ethor vain matki hänen puhettaan typerästi.

Sharon tunsi miten kiukku alkoi kuplia hänen sisällään. Miten Ethor saattoi vieläkin olla noin mustasukkainen? Mies oli nähnyt, kuinka kuningas oli halannut Sharonia, kun tämä oli onnitellut häntä Lazaruksen odotuksesta. Ethor oli tietenkin ymmärtänyt kaiken väärin ja suuttunut kovasti. Sen jälkeen Ethor ei ollut päästänyt Sharonia mihinkään, eikä uskonut mitään mitä nainen sanoi.

”Senkin halpa lumppu! Saat pysyä kartanossa kunnes mädännyt tänne!” Ethor huusi viimein hurjistuneena ja tönäisi Sharonin kauemmas. Ethor marssi huoneesta ovet paukkuen.

Sharon perääntyi seinää vasten ja painoi kädet korvilleen. Vaikka Ethor oli jo mennyt, miehen sanat silti kaikuivat Sharonin päässä. Syytökset ja ivahuudot jatkuivat ja jatkuivat. Sharon puristi silmänsä kiinni.

Viimein äänet alkoivat hellittää ja Sharon tunsi kuin pimeys alkoi ympäröidä hänen mieltään. Rauha. Sitten Sharon kuuli pienen äänen. Oman nimensä.

Sharon avasi silmänsä. Lazarus seisoi Sharonin edessä ja katseli äitiään peloissaan.

Sharon nousi ylös ja kaappasin pojan syliinsä. Äiti ja poika halasivat toisiaan pitkään mitään sanomatta.

Myöhemmin Sharon peitteli Lazaruksen yöunille. Sharon istui pojan vuoteen vierellä ja lauloi, kunnes poika viimein vaipui uneen.

Seuraavat päivät Sharon tunsi olonsa niin huonoksi, ettei hän kyennyt nousemaan sängystä lainkaan.

Silloin, kun Ethorilla oli kiireitä, niin tämä käski Mimmaa pitämään silmällä pojan opiskelua. Mimma ei osannut lukea tai kirjoittaa, mutta hän osasi kyllä valvoa pojan harjoituksia.

”Minä haluaisin jo mennä ulos leikkimään”, Lazarus valitti pienellä äänellä ja kurtisti otsaansa. Mimmä pudisti päätään ja osoitti sivua, joka pojan oli vielä määrä kopioida.

”Tee ensin tehtävät, sitten pääset ulos”, Mimma vastasi ja Lazarus näytti Mimmalle kieltä, mutta alkoi kuitenkin kopioida seuraavaa sivua.

Minä tekisin mitä vain, jos joku opettaisi minut lukemaan, Mimma ajatteli haikeana. Tuntui niin väärältä, että pieni lapsi pakotettiin johonkin, mitä joku toinen niin kovasti halusi.

Satuaan sivun kopioitua, Lazarus heitti kynän pöydälle ja juoksu pääoville intoa hihkuen. Iwar Argala oli tulossa tänään Lazaruksen leikkikaveriksi. Kun Lazarus pääsi ulos, niin Iwar odotti häntä jo ja nosti kätensä tervehdykseen.

Pojat vaihtoivat muutaman sanan ja lähtivät juoksemaan läheistä metsikköä kohden. Pojat olivat suunnitelleet rakentavansa oman linnoituksensa puiden juurelle.

Mimma katseli Ethorin selkää ja tunsi kämmentensä hikoilevan. Isäntä oli käskenyt hänet kirjastohuoneeseen, eikä ollut kertonut syytä. Nyt Ethor antoi hänen odottaa, että sai pelattua shakkiharjoituksensa loppuun. 

Viimein paroni nousi. Mies käveli Mimman luokse lempeästi hymyillen ja alkoi kysellä miten tyttö oli kartanossa viihtynyt. Mimma vastaili kysymyksiin ja tunsi olonsa hieman hämmentyneeksi. Isäntä puhutteli häntä harvoin ja eikä milloinkaan näin ystävälliseksi.

Ethor astui aivan Mimman eteen ja katseli häntä silmät tuikkien. Mimma ei voinut olla hymyilemättä. Paroni oli harvinaisen komea mies ja vaikka Mimma kuinka yritti käyttäytyä normaalisti, hän ei kyennyt estämään huuliltaan purkautuvaa tyttömäistä hihitystä.

”Sinulla on ollut raskas päivä. Selkääsi varmasti sattuu. Minä hieroa sinua”, Ethor ehdotti. Mies ei odottanut vastausta, vaan siirtyi tytön taakse ja alkoi hieroa tämän selkää.

Mimma hymähti mielihyvästä. Hänen selkäänsä oli tosiaan särkenyt jo monta päivää. Miehen kosketus oli lämmin ja varma. Mimma tunsi jännityksen kaikkoavan ja olonsa muotoutuvan raukeaksi.

Pian Ethorin kädet alkoivat eksyä kauemmas selästä, aivan vääriin paikkoihin. Mimma ei kuitenkaan sanonut mitään. Hän ei halunnut Ethorin lopettavan. Miehen läheisyys tuntui liian hyvältä.

Pian Ethor käänsi Mimman ympäri ja suuteli tätä pehmeästi huulille. Mies suuteli uudelleen ja tällä kertaa ahneemmin.

Ethor nosti Mimman syliinsä ja kantoi naisen makuuhuoneeseensa. Ennen kuin Mimma huomasikaan, hän suuteli intohimoisesti Ethoria sängyllä. Mimman vaatteet olivat mytyssä lattialla. Vain Ethor tuntui tärkeältä, muu maailma lipui ja unohtui pois. Mimma ei ollut enää vain palvelija, hän oli paronin rakastettu. Ainakin tänä yönä.

Syksyn aurinkoisimpana päivänä Sharon yllätti koko kartanon väen tulemalla ulos huoneestaan. Sharon astui käytävään säteilevästi hymyillen. Naisen maha oli kasvanut komeaksi kummuksi ja hän laski kätensä sen päälle kävellessään.

Mimma riensi oitis tervehtimään paronitarta. Sharon antoi hänelle luvan tunnustella vatsaa. Mimma hihkaisi ihastuneena, kun hän tunsi pienen potkun kädellään.

Pitkästä aikaa paronit söivät lounasta yhdessä. Sharonin ei ollut nälkä, mutta hän istui miehensä seurana.

”Minun on ollut sinua ikävä”, Ethor sanoi, eikä lopettanut ruoan lapioimista suuhunsa.

Sharon ei sanonut mitään. Hän vain katseli miestä.

Samana päivänä kuningatar pistäytyi vierailulle pienen prinssi Abellonin kanssa. Sharon meni porteille kuningatarta vastaan ja naiset halasivat nauraen. Ennen kuin he ehtivät edes sisälle, niin suurin osa aatelisiin liittyvistä juoruista oli jo vaihdettu.

Sisällä Sharon alkoi taas voida pahoin. Kun Ethor riensi viihdyttämään kuningatarta, niin Sharon lähti vaivalloisesti kävelemään huonettaan kohti.

Kuningatar laski Abellonin maahan ja Ethor nappasi naisen oitis syleilyynsä. Kuningatar hämmästyi niin, ettei hetkeen osannut reagoida mitenkään. Hetken päästä Arianna vastasi halaukseen kömpelösti. Ethor painoi kasvonsa tämän rinnalle ja vetäytyi sitten äkkiä pois.

”Saan pian lapsen. Te varmasti halusitte onnitella minua halaten”, Ethor sanoi ja väänsi kasvoilleen viattomimman ilmeensä. 

Arianna nappasi prinssin takaisin syliinsä ja nyökkäsi jäykästi. Kuningatar poistui kartanolta nopeasti.

Makuuhuoneessa Sharoni silmät rävähtivät auki ja nousi äkkiä seisomaan. Sharon hengitti raskaasti. Pian kipu tuli uudestaan ja Sharon alkoi huutaa.

Mimma löysi Ethorin eteishallista. Mies katseli ikkunasta kuningattaren poistuvia vaunuja, eikä ollut kuulevinaankaan Mimman saapumista.

 

”Herrani, paronittaren synnytys on alkanut. Ja jokin on pahasti vialla! Mitä me teemme?” Mimma kysyi hädissään, eikä edes yrittänyt estää silmistään valuvia kyyneleitä.

”Hakekaa sisar Helena”, Ethor vastasi rauhallisesti. Hetken Mimma kuitenkin ehti nähdä hädän paronin kasvoilla.

Sisar Helena saapui viime hetkellä. Hän riensi Sharonin avuksi ja pisti heti merkille, että verta oli aivan liian paljon. Sisar huokasi ja kehotti Sharonia ponnistamaan.

Ethor seisoi eteishallissa pientä, itkevää poikaa katsellen. Vauva avasi silmänsä ja katseli Ethoria surkeana. Sisar Helena oli tuonut pojan paronille ja mennyt sitten takaisin Sharonin luokse.

”Sinä melkein tapoit vaimoni”, Ethor sanoi pienokaiselle ja katseli tätä arvioiden. ”Mutta sinä olet minun poikani. Saat nimeksesi Denrey”, Ethor jatkoi ja antoi lopulta suudelman pojan otsalle. Sitten mies huiskautti Mimmalle kättään, jotta palvelustyttö tulisi hakemaan lapsen pois.

Sharon oli synnytyksen jälkeen väsynyt ja nukkui tunti toisensa perään. Sisar Helena oli antanut Ethorille luvan mennä Sharonin seuraksi yöksi, mutta vain nukkumaan. Ethor istui sängyn reunalla, eikä keksinyt mitään sanottavaa nukkuvalle naiselle.

Istuttuaan hetken Ethor asettui sängylle ja kävi nukkumaan Sharonin viereen. Mies ei edes muistanut milloin oli viimeksi nukkunut vaimonsa vieressä.

Aamuyöllä Ethor heräsi ja huomasi kynttilöiden olevan sytytetty. Ethor sulki silmänsä, muttei pystynyt enää nukkumaan valossa. Mies manasi hetken.

Ethor nousi istumaan ja oli juuri puhaltamassa kynttilöitä sammuksiin, kun hän huomasin Sharonin puolen sängystä tyhjäksi. Nainen oli jättänyt hänet yksin nukkumaan. Ethor katseli ärtyneenä ympärilleen.

Ethor nousi seisomaan ja näki Sharonin. Nainen makasi huoneen lattialla. Sharonin kasvot olivat kalpeat kuin nukella, eikä hän vastannut Ethorin kysymyksiin.

Ethor istui Sharonin viereen ja nosti naisen syliinsä. Sharon oli liikkumatta, hän oli kalpea ja kaunis. Ethor silitti naisen kasvoja ja huomasi ihon viileyden. Paronitar oli kuollut.

Viikot kuluivat. Aluksi Ethor vietti päivät työhuoneessaan, myöhemmin tavernassa. Eräänä aamuna Ethor oli lähdössä tavernaan yöasu päällä, mutta Mimma pysäytti miehen ovella. Ethor tuhahti, että hänellä oli vielä suruaika ja Mimma saisi huolehtia omista asioistaan.

”Ethor rakas, anna minun lohduttaa sinua!” Mimma sanoi ja yritti halata Ethoria.

Mies kavahti kauemmas ja katsoi naista inhoten. 

”Älä koske minuun”, Ethor sanoi.

”Mutta sinä olet ollut alla päin jo niin kauan. Me kaikki kaipaamme paronitarta…” Mimma aloitti surkeasti, mutta Ethor nosti kätensä ilmaan, jotta tyttö tajuaisi vaieta.

 ”Älä mainitse häntä. Älä puhu hänestä. Äläkä tule minun lähelle!” Ethor huusi ja Mimma vaikersi surkeasti. Ethor kääntyi lähteäkseen ja Mimma tarttui häntä hihasta.

 ”Odota! Minä kannan sinun lastasi.” Mimma töksäytti ja katseli Ethoria anovasti.

Ethor työnsi tyttöä jälleen kauemmas ja alkoi rähjätä tälle huonoista käytöstavoista.

”Sinä saat lähteä”, Ethor tuhahti lopulta.

Juuri silloin tapahtumia kauempaa seuraillut Lazarus juoksi parin luokse. Poika pudotti lelunsa lattialle.

”Mimma ei saa lähteä!”, Lazarus huusi, ja yritti kietoa kätensä isänsä jalan ympärille. Ethor ravisti pojan kauemmas.

”Ole hiljaa!” Ethor tiuskasi ja Lazarus alkoi itkeä.

”Sinä lähdet nyt, tänä yönä. ” Ethor sanoi Mimmalle.

”Mutta miten minä selviän? Lapsi voi syntyä milloin vain! Sitä paitsi te tarvitsette minua täällä!” Mimma sanoi, mutta Ethorin katse pysyi lujana.

”No, levitä vaikka sääresi henkesi pitimiksi. Senhän sinä osaat. Nyt ulos.” Ethor tiuskaisi ja komensi vartijan saattamaan Mimman ulos. 

Mimma olisi halunnut itkeä ja huutaa, mutta hän oli aivan liian vihainen. Miten Ethor saattoi heittää hänet ulos? Miksei Ethor enää rakastanut häntä?

Mimma halasi itkevää Lazarusta ja päätti itse pysyä lujana, jotta poika ei järkyttyisi enempää.

”Me näemme vielä. Kaikki kääntyy hyväksi”, Mimma lupasi ja pyyhki kyyneleitä pojan poskilta.

Syksy läheni loppuaan ja koitti paronin poikien syntymäpäivät. Ethor kannusti Lazarusta puhaltamaan kynttilät. Denrey saisi puhaltaa isoveljensä jälkeen. Lazarus huokasi ja katseli isäänsä. Ethor oli masentunut paronittaren kuoleman jälkeen. Mimman lähdön jälkeen hän oli muuttunut oudon etäiseksi. Lazarus näki isäänsä enää harvoin. Nyt syntymäpäivien kunniaksi Ethor oli tullut paikalle. Lazarus puhalsi kynttilät ja toivoi, että kaikki kääntyisi vielä paremmaksi, kuten Mimma oli luvannut.

Nuori paroni Lazarus Cirellan.

------------------------

Mimmasta kuulla vielä jossain jaksossa lisää. Seuraavassa osassa kurkataan ritarien arkeen, joka on toivottavasti vähän valoisampi, kuin paroneilla. Uutta osaa uskallan luvata ilmestyväksi syyskuussa.