08. Kudrow (talonpoika)

Anna ja Rodar Kudrow halasivat toisiaan tiukasti Kudrowien talon edessä. Pariskunta oli juuri palannut kuninkaallisista juhlista, joissa olivat olleet soittajina, kun kiertelevä trupaduuri ei ollutkaan ilmaantunut paikalle. Anna kiitti trupaduurin poissaoloa. Harva talonpoika ikinä pääsi edes etäältä ihastelemaan kuninkaallisia.

Anna nauroi ja Rodar silitteli naisen niskaa. Rodar suuteli naista hellästi ja Annan nauru muuttui hihitykseksi. Juhlissa nautittu viini rentoutti tunnelmaa. Viini oli kallista ja parempaa, kuin mikään mitä Anna ja Rodar olivat aikaisemmin maistaneet. Kun aateliset olivat katselleet toiseen suuntaan, talonpojat olivat hakeneet lisää makeaa haltijaviiniä. Rodar katseli pää kallellaan Annaa ja lopulta hänkin purskahti nauruun. 

Rodar nosti tirskuvan naisen käsivarsilleen ja kantoi talon sisälle. Rodar laski Annan vuoteelle ja nykäisi yhdellä rivakalla vedolla paidan päältään. Anna katseli esitystä ja ulvoi naurusta. Ei mennyt kauaa, kunnes pari oli kietoutunut toisiinsa ja nauru vaihtui intohimon voihkeisiin.

Anna heräsi aamulla vauvan itkuun. Anna nousi sängystä ja tunsi kipeän vihlaisun ohimossaan. Anna seisoi hetken vuoteen reunalla ja tunsi miten illalla nautitut herkut pyrkivät ulos vatsasta. Anna painoi käden suulleen ja sulki silmänsä.

Pieni Pablo ikävöi äitiään ja aamumaitoaan. Pablo avasi suunsa ja päästi ulos kimeän vaikerruksen. Anna kompasteli lastenhuoneeseen päätään pidellen. Vauvan itku ei ollut vielä koskaan kuulostanut niin raastavalta. Jokainen korkea ääni pirstoi Annan päätä. Anna nappasi Pablon syliinsä ja poika rauhoittui naisen onneksi samoin tein.

Kuten joka aamu, Anna avasi ruokakaapin oven ja alkoi valmistaa aamiaista miehelleen. Anna katseli kaapin sisältöä ja kaikki ruoka näytti etovalta. Anna veti syvään henkeä ja nappasi syliinsä epämääräisen kasan kasviksia.

Anna pilkkoi vihanneksia ja pyöritteli mielessään eilisillan satumaisia juhlia. Linna oli ollut valtava ja täynnä ihmeellisiä aarteita ja loppumattomia käytäviä! Anna vihertyi kateudesta ajatellessaan, että jotkut saivat oikeasti asua sellaisen ylellisyyden keskellä.

Aamiaisen jälkeen Annaa odotti valtava kori pyykkiä. Lisäksi iso kasa Pablon vaippaliinoja piti pestä. Anna oli yrittänyt siirtää pesupäivää laittamalla likaiset liinat ulos. Valitettavasti järjestely ei ollut osoittanut kovin toimivaksi ratkaisuksi ja pian liinojen ympärillä oli pörrännyt valtava määrä kärpäsiä.

Anna istui kangaspuiden äärellä ja työskenteli hampaitaan purren. Naisen kädet olivat kipeät ja halkeilleet pyykkivuoren jäljeltä. Anna oli saanut kauppiailta hulppean kangastilauksen. Taiteilijan rouva oli päättänyt teettää uuden mekon ja Anna oli ottanut tehtävän riemulla vastaan.

 Rodar oli viettänyt päivän perheen pienellä kasvimaalla ahkeroiden. Annan oli saatava illallinen valmiiksi ennen, kuin mies lopettaisi työt. Anna sekoitti ainekset vauhdilla ja nakkasi seoksen kattilaan. Anna maistoi ruokaa ja nyökkäsi tyytyväisenä. Maku oli juuri sopiva, eikä Rodar huomaisi mitään. Anna kaivoi esiliinansa taskusta pienen pullon ja pudotti muutaman pisaran sen sisältä ruoan sekaan. Anna katseli aineen sekoittumista ruoan sekaan ja hymyili tyytyväisenä.

Anna sytytti kynttilän vasta katetun pöydän kruunuksi, kun Rodar marssi iloisena sisälle. Mies antoi suudelman vaimonsa poskelle ja alkoi syödä. 

”Tämä on todella hyvää!” Mies mutisi tyytyväisenä.

Kudrowit kävivät nukkumaan. Anna makasi Rodarin vierellä, kunnes oli varma, että mies oli unten mailla. Sitten Anna nousi varovaisesti ja hiipi ulko-ovelle.

Ulkona Anna katseli ympärilleen ja livahti talon taakse, puiden suojiin. Anna oli laittanut pullosta illaliseen niin monta pisaraa, että Rodar ei mitenkään voisi herätä ennen puolta päivää. Silti Anna ei voinut mitään sille, että hän kulki varpaillaan hätkähti jokaista ääntä.

Päästyään metsään, Anna huokasi syvään ja rentoutui. Taivas oli täynnä pieniä timantteja ja kesäyön tuuli kutitteli leppoisasti hiuksia. Kaikki oli täydellistä!

Anna saapui metsässä sijaitsevan järven rantaan ja näki tutun mökin edessään. Pieni talo oli aatelismiesten metsästysmaja, jota käytettiin vain muutaman kerran vuodessa.

Sisällä Anna sytytti takkaan tulen ja riisui mekkonsa. Anna avasi hiuksensa ja asetteli takaraivolleen lahjaksi saamansa soljen.

Anna hyräili ja käveli tanssiaskelin makuuhuoneeseen. Nainen sytytti kynttilät ja pöyhi ja asetteli tyynyt mukavasti. Sitten Anna asettautui sängylle odottamaan.

Annan ei tarvinnut odottaa kauaa. Ethor Cirellan astui huoneeseen ja Anna pidätti hengitystään. Kumpikaan ei sanonut sanaakaan. Ethor painoi Annan itseään vasten ja suuteli tämän niskaa.

Myöhemmin paroni poistui yhtä hiljaa, kuin oli saapunutkin. Anna toivoi, että mies olisi jäänyt nukkumaan hänen viereensä. Toive oli kuitenkin mahdoton, sillä kummankin täytyi olla omassa talossaan ennen auringon nousua.

Pablo Kudrow heräsi ensimmäisenä. Pablon vatsaa kurni ja poika kaipasi äitinsä lämpöä. Pablo veti pienet keuhkonsa täyteen ilmaa ja teki sen, mitä parhaiten osasi. Vauvan kimeä itku kohtasi auringon ensimmäiset säteet.

Anna kuuli itkun unen lävitse ja käänsi haukotellen kylkeään. Öinen seikkailu vaati veronsa. Anna kurkisti silmäripsiensä lomasta ja huomasi Rodarin nousseen. Hienoa, mies hoitaisi vauvan.

Rodar ihmetteli miksi Anna oli joka aamu edellistä väsyneempi. Mies kuitenkin vietti mielellään aikaa esikoisensa kanssa, joten hän jätti vaimon oikut omaan arvoonsa. Rodar kurkisti kehtoon ja Pablon itkuisille kasvoille ilmestyi pieni hymy.

Laitettuaan Pablon päiväunille, Rodar meni ulos aikomuksenaan kuokkia kasvimaata. Aurinko paistoi lämpimästi ja Rodar huomasi edessään parven perhosia. Mies ei voinut vastustaa kiusausta kokeilla pyydystää yhtä. Rodar hyppi ja pomppi huitoen ulottuakseen perhosiin. Mies oli varma, että siivekkäät nauroivat hänelle.

Lopulta Rodar tunsi saaneensa jotakin käsiensä väliin. Mies kurkisti varovasti saalistaan. Perhonen oli suuri ja kaunis. Erikoisempi kuin mikään, mitä Rodar oli aikaisemmin nähnyt. Anna varmasti ihastuu tähän, Rodar ajatteli tyytyväisenä.

Sisällä Anna oli viimein päässyt ylös aamusta. Nainen istui kangaspuiden edessä ja tuijotti kankaan alkua, joka ei ollut edistynyt moneen päivään. Anna huokasi.

Anna ei voinut olla ajattelematta edellistä yötä. Jos hän ei olisi sattunut syntymään talonpoikasperheeseen, hän ja Ethor voisivat olla yhdessä. Nyt heillä oli vain yöt. Miksi elämä oli niin epäreilua?

Anna antoi Pablolle iltavellin ja peitteli pienokaisen kehtoon. Pablo katseli äitiään silmät suurina, ennen nukahtamistaan. Äiti oli niin kovin usein poissa.

Anna alkoi valmistaa illallista. Raottaessaan ruokakaapin ovea, Anna kuuli takaa askeleita. Nainen jähmettyi paikoilleen.

”Onhan sinulla kaikki kunnossa?” Rodar kysyi ja katseli Annan selkää huolestuneena.

Anna veti syvään henkeä ja loihti kasvoilleen onnellisen hymyn. Sitten Anna kääntyi.

”Tietenkin. Kaikki on hienosti. Pablo kasvaa vauhdilla. Miksi sinä tuollaisia kyselet?”

Anna käveli yhä suloisesti hymyillen miehensä luokse ja painoi kätensä tämän rinnalle. Anna vakuutti Rodarille, että kaikki oli hyvin ja hän oli kovin onnellinen. Rodar hymyili helpottuneena ja halasi naista lujasti.

Rodarin nukahdettua Anna hiipi jälleen kerran ulos. Anna katseli ympärilleen ja pysytteli puiden varjoissa. Rodar oli alkanut epäillä jotakin ja Anna ei halunnut antaa miehelle enempää aiheita epäilyyn. Hänen täytyi tästä edes olla varovaisempi.

Kun anna avasi metsästysmajan oven, hän huomasi, että paroni oli ehtinyt paikalle ensin. Anna katseli oven suulla miten mies kohensi tulta ja kääntyi sitten katsomaan Annaa vinosti hymyillen. Anna tunsi sydämensä sulavan jälleen kerran.

Anna oli päättänyt viimein ottaa puheeksi asian, josta hän oli niin monesti salaa unelmoinut. Ehkä Ethorkin toivoi samaa.

”Voi Ethor… Lähdetään yhdessä pois täältä! Mennään jonnekin muualle ja aloitetaan uusi elämä. Se olisi niin…”

Anna katseli miten ilmeet miehen kasvoilla vaihtuivat hämmentyneestä ärtyneeksi ja alkoi epäröidä. Hän oli ottanut asian esille liian varhain. Lopulta Anna vaikeni ja katseli surkeana tulta.

”Mitä sinä oikein puhut nainen? Oletko seonnut!” Ethor kysyi raivostuneena ja kohotti kätensä lyödäkseen Annaa. Anna vinkaisi ja Ethor vilkaisi iskuun valmista kättään. Ethor laski kätensä ja jatkoi rauhallisemmalla ja harvinaisen kylmällä äänellä.

”Tämä on kaikki, enempää ei ikinä tule. Minulla on jo vaimo. Älä enää ikinä tee noin.”

Anna henkäisi ja painoi käden suulleen. Ethor kääntyi poistuakseen. Anna juoksi Ethorin perään ja pyyteli anteeksi typeryyttään. Lopulta Ethor kääntyi, eikä hänen katseensa ollut enää kova, vaan lämmin, kuten aina ennenkin

Myöhemmin Anna löysi itsensä jälleen paronin syleilystä

Ja vielä myöhemmin Anna istui metsästysmajan kuistilla ja itki katkerasti.

Päivät kuluivat harmaana arkena ja yöt olivat romanttista seikkailua. Eräänä aamuna Anna seisoi Pablon kehdon äärellä ja tuijotti poikaa pitkän aikaa. Milloin vauva oli varttunut taaperoksi?

Rodar oli päättänyt, että Pablo on jo niin iso poika, että hänen täytyy opetella kävelemään. Mies piti poikaa käsistä kiinni, jotta tämä saisi harjoitella astumista ilman, että pyllähtäisi takamuksilleen vähän väliä.

Ulkona Anna taas nöyristeli kreivitärtä minkä ehti. Ylhäinen haltia katseli Annaa arvioivasti nenän varttaan pitkin. Lopulta nainen ojensi Annalle pienen pussukan, jonka sisällä oli kaksi pientä pulloa.

”Muista, vain kaksi pisaraa, ei enempää. Punainen vie raskaudet ja sininen nukuttaa.”

Anna puristi pussin rintaansa vasten ja kiitteli vuolaasti.

”Ja tästä eteenpäin sinä olet uskollinen vain minulle.” Kreivitär lisäsi viileästi ja silmäili Annaa päästä varpaisiin.

Kreivitär kääntyi kannoiltaan ja käveli ylväästi tien varrella odottavien, hulppeiden vaunujen luokse. Anna ei nähnyt, miten Adela loi häneen huvittuneen säälivän katseen lähtiessään.

Anna ei tiennyt, että hänen ja kreivittären lyhyttä tapaamista tarkkailtiin läheisestä ikkunasta.

Illalla Anna valmisti jälleen kerran miehelleen aterian, johon hän tiputti kaksi pisaraa sinisestä pullosta. Katettuaan pöydän Anna meni varhain nukkumaan, jotta ehtisi levätä hieman ennen öistä retkeään.

Anna kuunteli miten Rodar laahusti makuukammariin ja haukotteli makeasti. Mies rojahti sängylle ja alkoi kuorsata. Anna odotti hetken ja nousi sitten varovasti vuoteesta. Anna hiipi pihalle ja kiiruhti kasvimaan läpi kohti talon takana avautuvaa metsää.

Rodar katseli surullisena vaimonsa menoa. Mies oli arvellut jo pitkään, että Anna salailee jotakin. Rodar oli heittänyt ruoan ikkunasta ulos ja teeskennellyt nukkuvaa saadakseen varmuuden epäilyilleen.

Rodar seurasi Annaa metsän läpi pienen järven rantaan. Anna kulki itsevarmasti pieneen taloon. Rodar odotti hetken. Kun Anna ei tullut ulos, mies päätti hiipiä lähemmäs saadakseen selville mitä sisällä tapahtui.

Rodar kulki seinän viertä ja kurkkasi sisälle ikkunasta, josta kajasti heikkoa valoa. Samassa Rodar katui, että oli tehnyt niin. Rodar ei voinut muuta kuin katsella surkeana, kuinka hänen rakas vaimonsa nautti toisen miehen sylistä. Rodar puristi kätensä nyrkkiin, eikä huomannut miten kynnet painuivat lihaan ja verta alkoi valua sormien välistä.

Seuraavat päivät olivat hiljaisia Kudrowien talossa. Rodar ei puhunut vaimolleen, eikä omissa maailmoissaan oleva Anna tuntunut edes huomaavan miehen vaitonaisuutta. Pablon syntymäpäivät koittivat ja juhliin oli kutsuttu ystäväperhe Olsen.

Anna piteli poikaa sylissään ja kumartui, jotta tämä saisi puhaltaa Luzy-tädin leipoman kakun kynttilät. Pablo vain tuijotti kakkua ihmeissään. Lopulta Anna puhalsi kynttilät itse.

Pablosta varttui hiljainen, mutta kiltti lapsi.

Anna oli yhä katkera paronille. Hän halusi kostaa Ethorille sen, ettei tämä rakastanut häntä tarpeeksi. Niinpä Anna oli jälleen kerran metsästysmajalla. Ja tällä kertaa hänellä oli aivan toinen mies seuranaan. 

----------

Tämän osan julkaisu venyi aivan liian pitkälle. Pahoittelut siitä! Kevät on ollut täynnä, tenttejä, esseitä ja lopputöitä. Tätä osaa oli kuitenkin todella mukava kirjoittaa. Sai vähän taukoa opiskeluunkin.

Tämä osa päättää ensimmäisen kierroksen. Jee! Seuraavassa osassa palataan kruunupäiden arkeen, jos heidän ruhtinaallista elämäänsä nyt edes arjeksi voi kutsua. En uskalla tarkemmin luvata päivää, jolloin seuravaa osa ilmestyy, mutta toukukuun aikana kuitenkin. Suunnitteilla on myös pieni extra, joka valottaa vähän Ariannan tarinaa siitä, miten kaukaisen maan haltiaprinsessa päätyi Tuhkalaaksoon.