07. Olsen (talonpoika)

Oli vasta aamuyö, kun talonpoikien torpissa alettiin jo heräillä. Aateliset saisivat nukkua pitkälle auringonnousuun ja tällöinkin heille olisi aamiainen valmiiksi katettuna. Toista oli Luzy Olsenin arki.

Luzy tuhahti unissaan ja veti huopaa tiukemmin ympärilleen. Luzy ei olisi halunnut vielä herätä. Luzy kurkisti silmäripsiensä lomasta nukkuvaa miestään ja huokasi. Olkoon sitten.

Luzy nousi hiljaa ja petasi oman puolensa sängystä, varoen herättämästä Jonathania. Mies saisi nukkua vielä sen aikaa, että Luzy saa aamupalan valmiiksi. Sen jälkeen Jonathania odotaisi raskas työ kasvimaalla.

Luzy pukeutui arkimekkoonsa ja käveli keittiöön. Keittiön puolella naisen katse osui pöydälle, jossa oli maljakossa punainen ruusu. Ruusu näytti edelleen kauniilta ja vasta poimitulta, vaikka se oli ollut maljakossa jo vuoden päivät. Jonathan oli antanut ruusun vaimolleen huomenlahjaksi kertoen aidon rakkauden pitävän maagista ruusua hengissä. Luzy oli silloin naurahtanut miehen romanttiselle tarinalle.

Luzy nosti tarvitsemansa kipot ja kupit pöydälle ja alkoi vatkata taikinaa. Jonathan saisi tänään räiskäleitä.

Jonathan käveli keittiöön unisia silmiään hieroen. Mies näki Luzyn ruoanlaittopuuhissa ja lähetti naiselle lentosuukon. Luzy vastasi leveästi hymyillen.

Aamiaisen jälkeen Luzy siivosi pöydän, tiskasi ja lähti ulos hakemaan vettä. Aurinko oli juuri noussut ja ilma oli raikas, mutta lämmin. Juuri täydellinen päivä, Luzy ajatteli. 

Luzy nosti vettä kaivosta ja alkoi kastella kasvimaata. Hän ehtisi työskennellä  hetken, ennen kuin täytyisi aloittaa päivällisen valmistelu.

Jonathan otti Luzyn paikan kasvimaalta ja päästi naisen keittopuuhiin. Kun Luzy oli saanut pöydän katettua, hän kutsui Jonathanin syömään. Mies istuutui pöytään ja katseli kasviksia pää kallellaan.

”Eikö taaskaan yhtään lihaa?” Jonathan kysyi ja katseli Luzya anovasti.

”Ei. Se vähän mitä kuivatusta lihasta on jäljellä, pitää säästää talveksi. Eikä meillä ole varaa ostaa lihaa yhtä usein, kun sitä haluaisit sitä syödä.” Luzy vastasi ja pudisti hieman päätään. Hänkin olisi syönyt mieluusti lihaa, mutta minkäs teet, kun elanto oli tiukilla.

Syötyään Jonathan veti Luzyn lähelleen ja syleili naista hellästi.

”Sinun laittamanasi mikä tahansa ateria on ruhtinaallinen.” Jonathan kuiskasi ja silitti naisen hiuksia. ”Jonakin päivänä, minä kannan kotiin niin paljon lihaa, että me emme enää muuta syökään”, Jonathan lisäsi ja sai Luzyn nauramaan. 

Jonathan silitti Luzyn poskea ja vannoi rakastavansa tätä ikuisesti.

”Voi sinua Jonathan!” Luzy huokasi ja suuteli miestä.

Jonathan suuteli intohimoisesti takaisin ja hamuili käsillään naisen vaatteita auki. Lopulta Jonathan sai taiteiltua Luzyn mekon pois naisen päältä ja antoi sen pudota lattialle. Jonathan siveli naisen selkää ja nautti silkkisen pehmeästä ihosta sormiensa alla.

Kaikki päivät eivät olleet aivan yhtä täydellisiä, kuin se päivä, jonka Luzy vannoi olevan täydellinen. Onnellisimmankin parin elämään mahtuu pilvisiä päiviä. Olsenien päivät kuluivat viljelyksiä hoitaessa. Olsenin talo oli rakennettu kallion päälle ja kasvimaan alla oli vain metrin verran maata. Jotta maa menestyisi, se tarvitsi erityisen hellää huolenpitoa. 

Jonathan oli päättänyt saada pienen maatilkkunsa tuottamaan harvinaisia kasviksia, jotta voisi tarjota vaimolleen sellaisen elämän, jonka tämä ansaitsi. Jonathan nyppi rikkaruohoja juureksen ympäriltä ja yritti olla välittämättä kivistävästä selästä. Kunhan Jonathan hiukan kehittelisi lannoitetta, hän uskaltaisi kylvää erikoisempia siemeniä. Tällä hetkellä hän ei uskaltanut ottaa sitä riskiä, että kallisarvoiset siemenet eivät itäisikään.

Illaisen jälkeen Olsenit istuivat tuvan perällä ja juttelivat. Yleensä pariskunnalla ei ollut aikaa eikä voimia jutella työpäivän jälkeen, mutta tänään he olivat lopettaneet hiukan normaalia aikaisemmin.

”Otik Nimrais kävi taas tervehtimässä”, Luzy kertoi ja katseli tarkasti ilmeitä miehen kasvoilla. ”Otik tilasi tomaatteja pyhäksi ja innostui taas juttelemaan niitä näitä. En meinannut millään päästä hänestä eroon.”

”Minulla oli myös tärkeä uutinen sinulle...” Luzy aloitti ja nautti nähdessään Jonathanin ilmeen värähtävän. Luzy piti pienen tauon ja huomasi Jonathanin pidättelevän hengitystään. Mies kuunteli jännittyneenä, vaikka yritti näyttää rentoutuneelta.

”Meille tulee vauva!” Luzy hihkaisi viimein.

Jonathanin silmät laajenivat ja hetken mies vain tuijotti Luzya sanattomana. Jonathan oli haaveillut perheestä, mutta ei ollut ajatellut lasten tuloa ihan näin pian. Kasvimaa pitäisi saada ensin tuottamaan.  Ruoka riitti hädin tuskin kahdelle, miten he selviäisivät tulevista päivistä?

Johanthan nousi penkiltä ja ryntäsi halaamaan Luzya. Jonathan puristi naisen tiukasti itseään vasten. Hän työskentelisi tästä lähin vieläkin ahkerammin.

”Meistä tulee kaunis perhe”, Luzy kuiskasi ja suuteli hellästi Jonathanin poskea. ”Minä olen niin onnellinen”.

 Jonathan sulki silmänsä ja painoi kasvonsa naisen palmikoituihin hiuksiin.

Myöhemmin Jonathan istui kylpyammeessa ja mietti tulevaa perheenlisäystä. Pitäisi tilata puusepältä kehto ja Kudroweilta pellavaa. Tiedossa olisi niukat ajat, mutta Jonathan voisi saada säästettyä sen verran, että vauva saisi tarvikkeensa.

Jonathan meni nukkumaan vasta myöhään yöllä. Luzy painautui heti miehen selkää vasten ja huokasi tyytyväisenä. Jonathan arvasi, ettei nainen ollut saanut nukuttua yksin.

Lyzyn vatsa pyöristyi kauniisti ja tuntui kasvavan hiukan joka päivä.

”Odota, kohta tunnet sen”, Luzy sanoi ja ohjasi Jonathanin kättä sinne, missä arveli vauvan jalkojen olevan. Pikkuinen oli kova potkimaan ja isä innokas tuntemaan potkut.

”Sinun pitäisi levätä enemmän”, Jonathan sanoi ja katseli Luzyn silmiä, joiden ympärillä oli tummat renkaat. Nainen oli huomannut Jonathanin rehkivän normaalia enemmän ja yritti pysyä miehen mukana. ”Eikä mitään vastaväitteitä, mahasi on jo niin iso, että seisominenkin näyttää vaikealta.”

Seuraavana aamuna Luzy söi aamiaista ja vilkaisi pöydällä olevaa ruusua. Luzy hymyili hiukan ja lusikoi ohukaisia nopeammin suuhunsa.

Luzy ei ehtinyt edes vaihtaa yömekkoa arkimekkoon, kun hän jo kiirehti kasvimaalle. Luzy toivoi ehtivänsä kitkemään hiukan ennen Jonathania. Tehtävää oli paljon, eikä Luzy halunnut, että Jonathan joutuisi tekemään kaiken yksin.

Luzy kuuli takaansa yskäisyn ja kohtasin Jonathanin katseen. Jonathan veti naisen seisomaan.

”Mitä ihmettä sinä täällä teet? Ja vielä yövaatteissa! Sinun pitäisi levätä.”

Luzy ei vastannut mitään, tuijotteli vain paljaita varpaitaan nolona.

Jonathan katseli naista huvittuneena ja veti tämän lopulta syliinsä. Luzy lupasi mennä lepäämään loppupäiväksi.

Sisällä tuvassa Luzy keräsi aamiaiselta jääneet, likaiset astiat ja pesi ne. Eihän tiskejä voinut jättää lojumaan. Jonathan kyllä ymmärtäisi.

Yöllä Jonathan heräsi hiljaiseen vaikerrukseen. Jonathan katseli ympärilleen ja huomasin Luzyn kadonneen. Mies nousi vuoteesta ja lähti suuntaan, josta arveli äänten kuuluvan.

Jonathan löysi Luzyn keskeltä tupaa. Nainen piteli vatsaansa ja vaikersi. Synnytys oli alkanut.

Luzy sai pienen pojan, jonka Jonathan nimesi Otheliksi, isoisänsä mukaan. Vauva pääsi heti huoneeseen, johon Jonathan oli ylpeänä hankkinut uuden kehdon ja pellavat.

Jonathan ihastui pieneen Otheliin. Mies oli ylpeä pojasta ja vietti tämän kanssa kaikki hetket, jotka töiltään pystyi.

Luzy katseli isän ja pojan iloa, eikä voinut olla tuntematta lämpöä sisällään. Jonathan nosti Othelin korkealle ilmaan ja vauva nauroi hekottaen. Luzykin naurahti esitystä katsellessaan.

Luzy oli iloinen, että Jonathan hoiti lasta mielellään. Näin Luzylle jäi hieman aikaa myös levätä ja mennä ajoissa nukkumaan. Hän joutuisi kuitenkin muutaman tunnin kuluttua nousemaan syöttämään vauvaa.

Eräänä iltana Olsenin oveen koputettiin kolme nopeaa ja kaksi hidasta. Luzyn lapsuudenystävä, Anna Kudrow seisoi oven takana. Nainen syösyi halaamaan Luzya heti kun tämä avasi oven. Luzy ihmetteli miten Anna vielä muisti heidän vanhan salakoputuksensa.

Luzy johdatti Annan tuvan perälle ja alkoi miettiä mitä tarjoaisi vieraalleen. Ruokakaapissa oli vain muutama oman maan peruna ja pala kuivaa leipää. Onneksi Anna ei ollut kovin vaativa.

Kun pakolliset kohteliaisuudet oli vaihdettu, Anna alkoi kysellä Luzylta kaikkea pienestä Othelosta. Kun perhe oli käsitelty, niin oli aika siirtyä juoruihin. Annan silmät kiiltelivät innosta, kun tämä sai jakaa tietoonsa tulleet uutiset: kuninkaanlinnassa oli riehunut tulipalo ja etelässä koottiin armeijaa.

Viimein Anna siirtyi mieltään poltelleeseen kysymykseen.

”Kuulin, että Nimraisin Otik on viettänyt kanssasi tavallista enemmän aikaa. Eihän teillä ole tuota… syvempää ystävyyttä?” Anna kysyi ja Luzyn suu loksahti auki.

”Ei, ei todellakaan. Hän on vain ystävällinen naapuri”, Luzy sanoi ja yritti peitellä tyrmistystään. Oliko hän todellakin päätynyt juorujen kohteeksi?

”Hyvä, sen halusinkin kuulla”, Anna vastasi. ”Kannattaa olla varovainen.”

Luzy havahtui Othelin itkuun ja riensi kehdolle. Luzy nosti pojan syliinsä ja rauhoitteli tätä. Syötettyään lapsen Luzy laski hänet lattialle

Othel oli varttunut vauvasta taaperoksi. Poika konttasi puisen leikkikalunsa viereen ja alkoi tunkea lyömäkapulaa suuhunsa. Luzy katsoi toimintaa hetken ihmeissään ja kohautti sitten harteitaan.

------------

Luzy noski kaivosta vettä, kun hän kuuli innokkaan tervehdyksen. Nainen irvisti ennen kuin kääntyi ja lähti kävelemään tulijaa kohti. Luzy loihti iloisen hymyn huulilleen ja tervehti Otik Nimraisia.

”Oho, onnea Luzy!” Otik huudahti huomattuaan naisen komeaksi kasvaneen vatsan. Otik painoi kätensä Luzyn vatsalle ja tunnusteli vauvan mahdollisia liikkeitä. Luzy tunsi olonsa vaivautuneeksi ja yritti hienovaraisesti nojautua kauemmas, jotta mies tajuaisi lopettaa koskettelun.

Otik lopetti viimein Luzyn vatsan tunnustelun, mutta naisen harmiksi tämä tarttui Luzya ranteista. ”Luzy, tiedäthän että olet minulle hyvin tärkeä ystävä”, Otik sanoi ja puristi Luzyn käsiä. ”En antaisi mitään paha tapahtua sinulle”, Otik jatkoi ja nojautui hieman lähemmäs naista.

Luzy yritti vetää kätensä vapaiksi, mutta miehen ote naisen ranteista vain tiukkeni.

”Minun pitäisi mennä… Othel on varmasti jo nälkäinen”, Luzy selitti ja yritti rimpuilla irti Otikin otteesta. Otik hymyili leveästi ja Luzy nielaisi.

Luzy kuuli Jonathanin huutavan tervehdyksen ja samassa Otik päästi irti naisen käsistä. Luzy hieraisi kipeytyneitä ranteitaan. Jonathan juoksi parin luokse ja alkoi kysellä Otikilta toisesta kehdosta.

Miesten keskustellessa, Jonathan nyökkäsi Luzylle tuskin huomattavasti ja Luzy perääntyi pari askelta. Kun Otik kiinnitti huomionsa Jonathaniin, niin Luzy lähti kävelemään taloaan kohti niin nopeasti, kun suurelta mahaltaan kykeni.

Kotona Luzy ryntäsi lastenkammariin ja nosti Othelon syliinsä. Luzy syleili poikaa tiukasti ja odotti hengityksensä tasaantuvan. Othel nautti läheisyydestä, mutta säikähti tuntiessaan äitinsä sydämen lyövän normaalia kiihkeämmin.

 

Loppupäivän Luzy vietti sisätiloissa poikansa kanssa. Luzy opetti Othelia kävelemään. Poika osasi ottaa jo muutaman askeleen siten, että äiti piteli käsistä kiinni.

Luzy oli juuri käymässä nukkumaan, kun synnytyspoltot alkoivat. Liian aikaisin, Luzy ajatteli kauhuissaan. Jonathan ryntäsi paikalle ja seurasi tilannetta hätääntyneenä.

Luzy sai pojan, joka oli syntyessään paljon pienempi, kuin veljensä. Luzy kapaloi lapsen ja toivoi koko sydämestään, että se olisi tarpeeksi iso ja vahva selviytyäkseen. Vauva sai nimekseen Atmos.

Atmos oli tempperamentiltään aivan erilainen kuin veljensä. Siinä missä Othel oli rauhallinen ja tyytyväinen, niin Atmos kitisi ja itki tämän tuosta. Vauva ei tuntunut olevan hetkeäkään tyytyväinen. Päivien kuluessa Atmos vahvistui ja kasvoi ja Luzy sai huokaista helpotuksesta.

Luzy oli kertonut Jonathanille, että Otik oli tarttunut häntä ranteista. Jonathan oli huolissaan, mutta oli vakuuttanut Luzylle, että Otik kunnioittaisi heidän avioliittoaan. Otik oli sitä paitsi itsekin naimisissa. Jonathan painotti myös, ettei Otikia tulisi suututtaa, sillä hän ei halunnut edes kuvitella mihin rikas kauppias vihaisena pystyisi. Luzy halasi Jonathania ja toivoi voivansa unohtaa levottoman tunteen, joka häntä vaivasi.

Seuraavana iltana Luzy oli tarkistamassa puutarhaa, kun hän kuuli jälleen Otikin äänen. Luzy tervehti kohteliaasti luokseen itsevarmasti astelevaa miestä. Luzyn yllätykseksi mies kahmaisi naisen halaukseen. Halaus kesti hieman kauemmin, kun Luzyn mielestä oli soveliasta.

”Otik, olet minulle hyvä ystävä, mutta en usko, että vaimosi ilahtuu, kun halaat minua noin.” Luzy sanoi päästyään irti Otikin otteesta.

Otik nauroi makeasti ja vastasi, ettei hänen vaimonsa olisi moksiskaan.

Luzy vaihtoi puheenaihetta ja alkoi kysellä Otikin pojasta, Iwarista. Iwar oli Othelon kanssa saman ikäinen. Otikin silmät kirkastuivat, kun hän sai puhua pojastaan ja hän alkoi innoissaan kuvailla pojan ensimmäisiä askeleita.

Ilman varoitusta Otik painoi huulensa Luzyn huulille ja veti naisen lähelleen. Luzy hätkähti ja yritti rimpuilla irti miehen otteesta. Otik suuteli Luzya voimakkaasti ja painoi toisen käden tämän rinnalle. Luzy sähähti ja raapaisi miestä poskesta.

Otik päästi Luzyn irti ja nainen lensi takapuolelleen maahan. Luzy nousi äkkiä ja ryntäsi sanaakaan sanomatta taloaan kohti. Otik katseli hetken naisen menoa ja käveli sitten kylmän rauhallisesti omaan taloonsa.

Luzy juoksi sisälle ja lukitsi oven. Nainen käveli hetken ympyrää ja rojahti sitten lattialle istumaan. Luzy peitti kasvonsa käsillään ja huokasi syvään. Tätä hän ei voisi kertoa Jonathanille.

Luzy meni aikaisin vuoteeseen ja Jonathan laittoi pojat nukkumaan. Jonathan keinutti Atmosia käsivarsillaan ja yritti tarjota tälle pullosta velliä. Atmos nyrpisti nenäänsä ja parkaisi, sillä hän oli tottunut äidin syöttämisiin. Jonathan hyräili vauvalle ja sai lopulta tungettua pullon Atmosin suuhun.

Olsenin talossa erityinen päivä. Luzy oli leiponut päivän kunniaksi yhden värikkään kakun. Olsenin talossa tehtiin kakkuja erittäin harvoin, mutta nyt vietettiin samalla kertaa useampia syntymäpäiviä.

Atmos täytti vuoden ja varttui vauvasta taaperoksi. 

Othelista taas kasvoi herttainen lapsi, joka oli perinyt selvästi isänsä villin tukan.

Lisäksi syntymäänsä juhlistivat varhain aamulla syntyneet kaksostytöt. Toinen tytöistä sai nimekseen Anea.

Ja toinen Enya.

--------

Tästä osasta ryöpsähti hieman liian pitkä, joten jätin muutamia kohtauksia pois. Laskin silti, että tähän taisi tulla kaikista osista kaikkein eniten kuvia. Toivottavasti kuitenkin jaksoitte lukea! Ja kirjoittakaa ihmeessa palautetta, jos osa oli liian pitkä. Yritän tehdä seuraavasta hieman tiiviimmän.

Kuten monissa muissakin osissa, niin tässäkin näkyy lyhyt raskausmekko. Luzy oli vähän väliä raskaana, niin sille ei oikein voinut mitään. 

Seuraavaksi on julkaisuvuorossa on toinen talonpoikien osa ja samalla ensimmäisen kierroksen viimeinen osa. Kyseinen osa pöllähtää nettiin tämän kuun viimeisellä viikolla.