03. Cirellan (Paronit)

Paroni ja kuningas juttelivat Cirellanin kartanon edessä. Ethor ja Isdur olivat olleet ystäviä lapsista asti. He olivat jopa olleet saman kotiopettajan tunneilla ja keksineet yhdessä mitä ovelimpia jekkuja opettajan pään menoksi. Nykyään miehillä oli tapana viettää peli-iltoja paroneilla.

”Kruunajaiset olivat mahtavat! Uusi kuningatar kyllä kannatti haetuttaa pohjoisesta asti, on hän sen verran kaunis. Onnea vielä häistä.” Ethor sanoi ja taputti kuningasta olalle.

”Kiitos. Sellainen se Arianna on. Eiköhän mennä sisälle pelailemaan.” Isdur vastasi naurahtaen.

Miehet olivat melko tasaväkisiä shakissa ja peli venyi aina myöhälle yöhön asti.

Ethorin vaimo Sharon soitti pianolla taustamusiikkia miehille. Sharonin soitto ei ollut kaunista kuultavaa, mutta kummallakaan ystävyksistä ei ollut sydäntä pyytää naista lopettamaan. Miehet yrittivät keskittyä peliin musiikin sijaan. Lopulta Ethor ei enää kestänyt, vaan pyysi vaimoaan kohteliaasti laittamaan jotakin syötävää.

Sharon soitti kappaleen loppuun ja mietti soiton sujuvan jo paljon paremmin kuin viime viikolla.

Sharon kaivoi kaapista kasviksia ja alkoi pilkkoa niitä. Ethor oli ehdottanut palvelijoiden palkkaamista, mutta Sharonin mielestä, se olisi ollut turhaa rahan haaskausta. Sharon rakasti ruoanlaittoa, eikä hän halunnut maksaa kenellekään ilonsa pilaamisesta.

Sharon sekoitti kastiketta ja nuuhki sitä samalla. Ruoka tuoksui huumaavalta. Miehet takuulla ilahtuisivat.

Sharon alkoi kattaa pöytää ja huusi samalla miehiä syömään. Sharon mietti laittaisiko juomaksi viiniä vai olutta. Miehille varmaan maistuisi olut paremmin.

Seuraavana aamuna Ethor tuli Sharonin kamariin ennen kuin tämä ehti laittautua valmiiksi päivää varten. Ethor oli valvonut koko yön kuninkaan seurassa. Nyt mies oli hyvällä tuulella, mutta hieman humalassa. Ethor kaappasi Sharonin syliinsä ja suuteli tätä intohimoisesti.

”Odotin sinua yöllä, mutta käyhän se aamukin”, Sharon sanoi hihitellen, kun Ethor viimein antoi hänelle tilaisuuden puhua.

Ethor naurahti vastaukseksi ja suuteli Sharonia uudestaan. Pian Ethor kaatoi Sharonin vuoteelle ja alkoi availla tämän mekon nyörejä.

Myöhemmin pari makasi vuoteella ja piti toisiaan käsistä kiinni. Sharon katseli nukkuvaa miestään ja tunsi itsensä onnelliseksi. Sharon tiesi, että hän rakasti Ethoria. Harva sai olla avioliitossaan niin onnellinen.

Ethorin päivät kuluivat töissä. Ethor oli juuri saapunut kreivien kartanolle ja kuunteli kreivittären nalkutusta. Marcus oli pyytänyt Adelaa poistumaan, jotta miehet saisivat keskittyä valtakunnan asioihin. Adela oli heti alkanut udella mistä on kysymys ja Marcus sai pyytää monta kertaa ennen kuin nainen suistui uskomaan, että hänen läsnäoloaan ei kaivattu.

Katsellessaan, miten Adela poistui paikalta niskojaan nakellen, Ethor ihmetteli, miten Marcus sieti Adelan röyhkeyttä. Nainen ei tuntunut kunnioittavan miestään pätkän vertaa. Ethor kiitti onneaan, että oli nainut Sharonin kaltaisen kunnon naisen.

”No, niin. Päästiinpä hänestä. Kuten olin sanomassa, niin vihreä on tämän kesän muotiväri. Jopa kuningas teetti vihreän juhla-asun kruunajaisiinsa…” Ethor alkoi selostaa Marcukselle siitä millainen juhlapuku tämän kannattaisi teettää ja ketä ompelijaa on suositeltavaa käyttää. Kaikki aatelismiehet luottivat Ethorin makuun, kun he halusivat näyttää hyvältä. Jopa kuningas kysyi aina Ethorin mielipidettä, kun aikoi teettää itselleen uuden asun.

Samaan aikaan Sharon vietti päiväänsä kotona, toilet -istuimeen oksentaen. Yleensä Sharon nousi varhain, mutta tänä aamuna hän oli tuntenut olonsa oudon väsyneeksi. Oksennettuaan kolmannen kerran, Sharon päätteli, että hän ei voinut olla sairas. Kyse oli jostakin muusta. Sharon odotti vauvaa.

Sharon meni uudelleen vuoteeseen ja nukkui pitkälle iltapäivään. Pukeuduttuaan, Sharon kuuli ruokasalista tuttuja ääniä.

”Hän on ollut huoneessaan koko päivän”, Ethor sanoi ja hänen puhekumppaninsa nyökkäsi.

Sharon huomasi toisen keskustelijan olevan vierailulle saapunut kuningatar Arianna. Tunnistettuaan ystävänsä, Sharon kiljaisi ilahtuneena ja syöksyi halaamaan Ariannaa.

Naiset viettivät illan kirjoista ja pianonsoitosta jutellen. Lopulta Sharon ei malttanut enää salata suurta uutista, vaan kertoi olevansa raskaana.

”Ihanaa!” Arianna hihkaisi ja kokeili Sharonin vatsaa. ”Kumpi luulet sen olevan?” Hän kysyi ja kallisti päätään hymyillen.

”Kartano tarvitsee perijää, mutta minä haluaisin tytön.” Sharon vastasi ja sipaisi huomaamattaan vatsaansa.

Ethor ilahtui kovasti Sharonin raskaudesta. Itse asiassa jopa niin paljon, että päätti juhlistaa tapausta kutsumalla aatelisystävänsä peli-iltaan. Ilta aloitettiin kartanon pihalla vanhalla puukalikkapelillä.

Miehet eivät ehtineet pelata kauaa, kun Vendierin palvelija juoksi hengästyneenä paikalle.

”Arvon kreivi, teidän vaimonne synnytys alkoi!” Palvelija huusi ja lähti samoin tein takaisin Vendierin kartanoa kohti. Marcus pahoitteli poistumistaan ja lähti juoksemaan vaunujaan kohti.

”Onnea! Toivottavasti sieltä tulee kunnon perijä!” Ethor huusi Marcuksen perään ja Marcus heilautti vielä kättään miehille.

Myöhemmin illalla Sharon vetäytyi makuukamariinsa väsyneenä. Nainen oli passannut juhlivia miehiä koko illan. Sharon avasi huoneensa oven ja seisahtui. Kuningas istui Sharonin sängyllä ja asetteli tämän tyynyä paremmin.

”Arvon kuningas, miksi te olette huoneessani?” Sharon kysyi ja käveli ihmeissään kuninkaan luokse.

”Tulin onnittelemaan teitä!” Isdur hihkaisi ja kaappasi Sharonin isoon halaukseen. ”Ihana uutinen! Ariannakin on raskaana!”

Sharon kiljahti ilosta, onnitteli kuningasta ja halasi tätä takaisin. Sharonista oli ihanaa, että hänen ystvänsäkin oli raskaana.

Kuningas kyseli Sharonin vointia ja onnitteli tätä vielä monta kertaa. Sharon arveli kuninkaan nauttineen turhankin monta lasia viiniä. Lopulta kuningas vaati saada taputtaa Sharonin vatsaa ja sai Sharonin nauramaan.

Kuningas toivotti hyvät yöt ja poistui Sharonin huoneesta. Miltei saman tien Ethor ryntäsi Sharonin huoneeseen.

”Mitä Isdur teki sinun kammarissasi?” Ethor tiuskaisi ja otti Sharonia kädestä niin lujaa, että Sharon vinkaisi. Sharon veti kätensä pois Ethorin otteesta.

”Minuun sattuu!” Sharon huudahti ja otti askeleen kauemmas. Sharon ei ollut ikinä nähnyt Ethoria niin vihaisena.

”Kuningas vain onnitteli raskaudestani. Ja kertoi myös kuningattaren odottavan vauvaa. Ei muuta.” Sharon selitti ja katseli, kuinka Ethorin kasvot punehtuivat.

”Valehtelet!” Ethor sanoi myrkyllisesti takaisin. ”Kellään muulla miehellä ei ole mitään asiaa sinun makuuhuoneeseesi. Yritit kuitenkin vietellä kuninkaan. Kyllä minä naiset tiedän!” Ethor sanoi ja madalsi ääntään viimeisten sanojen kohdalla.

”Ei! Mistään sellaisesta ei ole kyse, minä vannon! Rauhoitu Ethor kiltti! Minä olen vaimosi ja rakastan sinua, vain sinua.” Sharon sanoi hätääntyneenä. Ethor tuhahti ja poistui huoneesta ovi paukahtaen.

 

 Sharon jäi seisomaan keskelle huonetta suu auki. Miksi Ethor käyttäytyi noin kohtuuttomasti? Sharon tunsi silmiensä kostuvan ja leukansa vavahtavan. Ryhdistäydy, nyt heti! Sharon komensi itseään ja vaihtoi yöpaidan päälleen. Sitten Sharon murtui. Hän ei kyennyt pidättelemään kyyneleitään enää.

Itkettyään ikuisuudelta tuntuvan ajan, Sharon raahautui sängylle. Peti tuntui kylmältä ja autiolta. Kunpa Ethor tulisi nukkumaan kanssani, Sharon toivoi hiljaa ennen nukahtamistaan.

Seuraavat päivät Sharon vietti yksin kartanossa. Ethor oli poissa aamusta iltaan, eikä Sharonilla ollut mitään hajua mihin mies töiden jälkeen meni. Sharon tiesi vain olevansa lohduttoman yksin. Edes ystävät eivät tulleet kyläilemään, sillä Ethor oli kertonut kaikille Sharonin olevan väsynyt raskauden takia. Sharon ei ollut vielä koskaan tuntenut itseään yhtä yksinäiseksi.

Lopulta Sharonin synnytys koitti. Ethor ei tullut paikalle, mutta lähetti kätilön ja nunnan, sisar Helenan Sharonin avuksi. Sharon synnytti suloisen, pienen pojan. Katsoessaan pojan pieniä kasvoja, Sharon tunsi olevansa täynnä rakkautta ja onnea.

Sharon laski lapsen kehtoon ja katseli kuinka pienokainen tuijotti ihmeissään äitiään. Lopulta vauva pisti peukalon suuhunsa ja nukahti. Sharon huokasi.

Ethor saapui kotiin vasta myöhään illalla. Sharon oli odottanut miestään vauvan huoneessa monta tuntia. Ethor astui sisään ja katseli ovelta hetken Sharonia ja sitten kehtoa. Sharon otti lapsen syliinsä ja näytti tätä Ethorille.

”Sinulla on kaunis, pieni poika”, Sharon sanoi varovasti.

”Hänen nimensä olkoon Lasarus. Paroni Lasarus Cirellan”, Ethor vastasi ja nyökkäsi. Sharon kääntyi laskeakseen vauvan kehtoon ja tunsi, miten Ethor kiesi kätensä heidän ympärille.

”Anteeksi”, Ethor kuiskasi Sharonin korvaan ja Sharon hymyili silmiin ilmestyvien kyynelien lomasta.

Sanotaan, että aika kuluu nopeimmin silloin, kun on mukavaa. Lasaruksen vauva-aika oli onnellisinta aikaa Sharonin elämässä ja se kului nopeammin, kuin Sharon olisi uskonut. Sharon heräsi joka aamu aikaisin ollakseen paikalla, kun pieni Lasarus heräsi. Lasarus oli tärkein asia Sharonin elämässä.  Yöt Sharon vietti jälleen yksin, sillä Ethor ei halunnut enempää lapsia. Perijä oli tärkein.

Lasaruksen syntymäpäivä koitti ja poika varttui taaperoksi. Ethor oli kovin ylpeä pojastaan ja alkoi heti opettaa tätä puhumaan ja kävelemään.

Sharon tiesi, että jossain vaiheessa Lasarus olisi lapsi ja siirtyisi isänsä oppiin. Sharon pelkäsi tulevaa aikaa. Hän pelkäsi, että pojalla ei enää riittäisi aikaa äidilleen. Ethor vietti jo nyt paljon aikaa Lasaruksen kanssa.

Sharon hoiti kartanoa ja vauvaa. Pikkuhiljaa hän oli alkanut miettiä vakavissaan palvelusväen palkkaamista. Siivoaminen alkoi olla raskasta, eikä Sharon enää nauttinut ruoanlaitosta. Hän olisi mielummin viettänyt senkin ajan lapsensa kanssa.

Aika on armoton ja Lasaruksen seuraava syntymäpäivä koitti. Lasaruksesta varttui herttainen pikkupoika.

Ensimmäiseksi Ethor opetti poikansa pelaamaan shakkia. Täytyyhän herrasmiesten peli oppia ensimmäisten asioiden joukossa. Lasarus oli nopea oppimaan ja Ethor huomasin pian, että hän sai pelata poikaa vastaan tosissaan. Aina, kun Lasarus voitti pelin, Ethor huudahti ylpeänä: ”Minun poikani, niin sitä pitää!”

Kuten Sharon oli ennustanut, Lasaruksella riitti yhä vähemmän ja vähemmän aikaa äidilleen. Sharon laittoi miehille ruokaa ja peitteli Lasaruksen, kun tämä meni nukkumaan. Päivät tuntuivat yksinäisiltä ja pitkiltä. Toisinaan Sharon tapasi ystäviään ja hymyili, mutta hän ei enää osannut nauttia heidän seurastaan.

Ethor taas ei viettänyt lainkaan aikaa Sharonin kanssa, eikä edes puhunut tälle, ellei ollut pakko. Lapsen syntymän jälkeen pariskunnan välit olivat olleet hetken lämpimämmät. Arki huuhtoi kuitenkin pian lämmön pois. Toisinaan Sharonista tuntui, ettei hän olisi halunnut poistua huoneestaan.

Sharon katseli tyhjää sänkyään ja muisteli miten onnellinen oli joskus ollut. Miksi Ethor ei rakasta minua enää? Sharon painoi pään polviinsa ja kuvitteli millaista olisi elää jossakin muualla.

 

-----

Kirjoitin osan jo aikoja sitten. Se myös piti julkaista jo yli viikko sitten. Valitettavasti tielle osui paljon kiireitä ja juuri kun olisin ehtinyt julkaista osan, niin blogger jumitti. Nooh, pääasia, että osa nyt on netissä. 

Olin alunperin suunnitellut Sharonille ja Ethorille hieman erilaisen tarinan. Luulen, että kaamoksella oli osansa siinä, että Sharonista tuli noin onneton.

Seuraavaksi ilmestyy aatelisten viimeinen osa: ritarit.