02. Vendier (Kreivit)

 

 

Adela Vendier katseli kartanonsa pihalle ilmestynyttä suihkulähdettä. Adelan mielestä lampi oli ruma, mutta se oli ollut pakko hankkia. Kaikilla aatelisilla oli pihallaan suihkulähde, eikä Adela aikonut jäädä muita huonommaksi.

Adela käveli miehensä Marcuksen luokse. Marcus katseli synkkänä lampea. Kuullessaan Adelan askeleet, Marcus kääntyi hymyillen vaimonsa puoleen.

”Mitä pidät lammesta, rakkaani?” Markus kysyi ja sipaisi kädellään Adelan poskea.

”Suihku olisi voinut olla suurempi,” Adela vastasi jäykästi hymyillen. ”Mutta kyllä se kelpaa.”

Adela ja Marcus olivat olleet naimisissa vasta vähän aikaa. Avioliitto oli parin vanhempien järjestämä, kuten aateliston avioliitot usein olivat. Marcus piti itseään onnekkaana, kun oli saanut Adelan puolisokseen. Marcus vieraili miltei joka ilta vaimonsa makuuhuoneessa.

Seuraavana päivänä Adela penkoi lipastosta juhlamekkoaan. Vendierit olivat saaneet kutsun kuninkaallisiin häihin ja kuningattaren kruunajaisiin. Adela käytti tavallista enemmän aikaa valmistautumiseen ja kirosi mielessään, kun oli mennyt antamaan potkut silla ainoalle palvelijalle, joka osasi tehdä kelvollisia kampauksia.

Marcus odotti Adelaa käytävässä. Adela paukautti kammarinsa oven kiinni takanaan ja asteli tuimasti käytävälle.

”Tilasin uuden mekon ja se ei ole täällä! Ja tämä kampaus on aivan kamala! Nuo typerät palvelijat eivät sitten osaa mitään! En voi lähteä tämän näköisenä!” Adela huusi ja tuhahti loukkaantuneesti nähdessään huvittuneen virneen Marcuksen kasvoilla.

”Näytät todella kauniilta, eikä hiuksissasi ole mitään vikaa”, Marcus sanoi pehmeästi ja kosketti Adelan kasvoja.

”Oletko aivan varma?” Adela kysyi hiljaa.

”Täysin varma”, Marcus vastasi.

Vendierit saapuivat juhlista kotiin vasta aamuyöllä. Marcus meni suoraa nukkumaan, mutta Adelaa ei väsyttänyt. Adela istui kirjastohuoneessa ja tuijotti mattoa.

Uusi kuningatar oli kaunis. Ja hänkin oli haltia. Miksi kuningas haetutti morsiamen kaukaa pohjoisesta, vaikka hän olisi saanut haltiapuolison kotimaastaan? Adelasta oli epäreilua, että hänestä ei tullut kuningatarta. Adelan pitäisi olla kuningatar, hän oli ollut kaikkein sopivin puoliso kuninkaalle. Sitten kuninkaan sukulaiset olivat pilanneet kaiken. Mitä enemmän Adela asiaa pohti, sitä katkerammaksi hän tuli.

Adela istui mietteissään pitkään. Lopulta hän meni makuuhuoneeseen ja asettui sängylle. Adela voisi olla nyt kuninkaanlinnassa. Sen sijaan hän oli kreivittärenä vanhassa kartanossa. Juuri ennen kuin Adela nukahti, hän tunsi kuinka yksi kyynel vierähti poskelle.

Adela ei nukkunut kauaa. Herättyään, nainen lukittautui torniin, johon oli sisustanut itselleen oman huoneen. Adela nosti kirjatelineeseen suvulleen kuuluvan, ikivanhan kirjan ja alkoi opetella ja siihen kirjoitettuja riimuja.

Marcus nukkui myöhälle iltapäivään ja heräsi hyväntuulisena. Palvelijat olivat kattaneet aamiaisen ja siivonneet sen pois jo kauan sitten. Marcus oli tästä hyvillään, sillä kerrankin hän sai tehdä itse itselleen aamiaista.

Marcus rakasti ruoanlaittoa ja tiesi sen sotivan kreivin arvoa vastaan. Nyt, kun kukaan ei ollut näkemässä, hän sai toteuttaa itseään. Marcus hyräili sekoittaessaan vihanneksia kulhossa.

Aamiaisen jälkeen Marcus ryhtyi toiseen mielipuuhaansa. Kreivi vetäytyi työhuoneeseensa ja nosteli laatikoista metallinpaloja esiin. Marcus takoi yhtä metalliosaa hetken ja hymyili sitten kiinnittäessään uuden osan keksintöönsä.

Marcus nojautui taaksepäin ja pyyhki otsaansa. Olo oli yhtäkkiä muuttunut epämukavaksi ja hiostavaksi. Ellei jopa kuumaksi. Olenkohan tulossa kipeäksi? Erityisesti alaselkää poltteli.

Marcus koetti selkäänsä kädellään ja hänen suunsa loksahti auki. Marcuksen alaselkä oli tulessa! 

  

Marcus hyppi ja koetti huitoa selkäänsä. Liekit eivät suostuneet sammumaan. Tuli levisi paidasta housuihin ja Marcus rääkäisi. Adela ilmestyi huoneeseen ja seuraisi miehen epätoivoisia sammutusyrityksiä.

Lopulta Adela heitti Marcuksen päälle sangollisen jääkylmää vettä. Marcus oli kunnossa, lukuun ottamatta pieniä palovammoja ja piloille menneitä vaatteita.

”Kiitos Adela”, Marcus kuiskasi. ”Onneksi satuit paikalle.”

Myöhemmin Marcus laittoi itselleen kylvyn valmiiksi. Marcus mietti, miten hän oli onnistunut sytyttämään paitansa tuleen. Kyllähän takoista ja kynttilöistä kipinöitä lentää, mutta Marcuksen takana ei ollut kumpakaan.

Samaan aikaan Adela laittautui nukkumaan. Hän oli ollut huonolla tuulella ja voinut pahoin koko päivän. Pukeutuessaan yöpaitaan Adela tuli katsoneeksi vatsaansa. Vatsa pullotti oudosti. Adela silitti vatsaansa ja alkoi hymyillä. Adela oli raskaana.

Marcus ilahtui kovasti uutisista. 

Seuraavana iltana Marcus halusi juhlia vaimonsa raskautta ja kutsui Adelaa. Adela ei vastannut. Marcus ei ollut nähnyt naista illallisen jälkeen. Marcus kulki ympäri kartanoa ja huhuili naisen nimeä. Lopulta Marcus saapui tornin ovelle, jota Adela piti tavallisesti lukittuna.

Marcus koputti ja kokeili ovea. Ovi oli auki. Marcus kiipesi portaat torniin ja huomasi henkensä huuruavan ilmassa. Yöt olivat kylmiä ja portaikossa oli viileää, sillä tornia ei ikinä lämmitetty.

Portaiden päässä avautui ullakkohuone. Marcus katseli ympärilleen ja pudisti päätään. Hän oli kyllä tiennyt huoneen sisällön, mutta tunsi silti olonsa hiukan järkyttyneeksi. Marcus huomasi lukupöydällä avoimen kirjan ja Adelan muistiinpanoja. Marcus luki ja hänen kasvonsa kalpenivat. Adela halusi kostaa kuninkaalle sen, ettei häntä valittu kuningattareksi!

Marcus juoksi ulos ja suunnisti kohti kuninkaanlinnaa niin nopeasti kuin pääsi. Hänen täytyi ehtiä ajoissa. Marcus näki jo kaukaa, että linnasta tuprusi mustaa savua. Miten Adela saattoi tehdä tällaista? Raskaus on varmaan sekoittanut hänen päänsä. 

Marcus löysi Adelan linnan edestä. Adela mumisi outoja sanoja silmät kiinni ja kohotti käsiään linnaa kohti.

”Lopeta heti! Tiedän mitä sinä teet!” Marcus huusi ja tarttui Adelaa kädestä. Adela kirkaisi ja repäisi kätensä irti Marcuksen otteesta.

”Sinä pilaat kaiken! Jätä minut rauhaan!” Adela sähähti ja loi Marcukseen niin myrkyllisen katseen, että tämä astui muutaman askeleen taaksepäin.

  

”Adela kiltti, tiedän että olet loukkaantunut. Lopeta tämä kuitenkin, kun vielä voit!” Marcus aneli ja Adela katsoi miestä nenänsä vartta pitkin. ”Olet varmasti väsynyt, mutta tämä ei ole oikein. Et saisi rasittaa itseäsi näin, kun olet raskaana! Tule, mennään yhdessä kotiin.” Lopulta Adelan ilme pehmeni asteen verran, kun hän ajatteli pientä, syntymätöntä vauvaansa.

Adela katsoi ikkunasta sisään ja näki kuninkaan siluettina liekkien keskellä. Eiköhän kuningas ole jo kärsinyt tarpeeksi. Adela löi kätensä yhteen ja samassa liekit ja savu katosivat. Marcus vingahti.

”Minua väsyttää. Mennään kotiin”, Adela sanoi ja katsoi Marcusta ilmeettömänä. Marcus nyökkäsi ja tarttui naista kädestä. Tällä kertaa Adela ei vetänyt kättään pois miehen otteesta.

-----

Adelan raskausaika kului nopeasti ja Marcus yritti parhaansa mukaan unohtaa kuninkaanlinnan tapahtumia. Adelan synnytys alkoi yllättäen. Marcus olisi halunnut kutsua lapsenpäästäjän paikalle, mutta Adela kielsi. Marcus ei kestänyt olla samassa tilassa synnyttävän naisen kanssa, joten hän juoksi äkkiä pois paikalta.

Pieni tyttövauva puski maailmaan parkuen. Pienokainen sai nimekseen Lucielle, Adelan isoäidin mukaan. Marcus oli hieman loukkaantunut siitä, että Adela halusi päättää lapsen nimen, mutta antoi asian olla. Eihän tytöllä ollut niin väliä, mutta pojan nimen hän kyllä päättäisi itse.

Marcus tutustui kuningatar Ariannaan prinssin ristiäisissä. Marcus tuli heti loistavasti toimeen Ariannan kanssa ja he ystävystyivät nopeasti. Kumpikin iloitsi saadessaan viettää aikaa toisen haltian kanssa. Arianna otti tavakseen vierailla silloin tällöin kreivien luona.

Ystävyys muuttui läheisemmäksi ja pian Marcus huomasi tuntevansa Ariannaa kohtaan muutakin, kuin vain pelkkää ystävyyttä.

Adela ei ollut kovin innoissaan asiasta. Ensin Arianna vei kruunun Adelan nenän edestä ja sitten naikkonen vielä kehtasi vikitellä hänen miestään!

Adela alkoi viettää aikaa enemmän Luciellen kanssa. Adela panosti siihen, että tyttö oppisi perustaidot nopeasti. Adelalla oli suuria suunnitelmia Luciellen varalle.

Marcuksen aika ei riittänyt lapsen hoitoon, mutta hän kävi tervehtimässä tytärtään joka ilta. Toisinaan Marcus kertoi Luciellelle tarinoita haltioiden historiasta. Tyttö kuunteli aina mielissään isänsä ääntä.

Adela tuli pian uudelleen raskaaksi. Marcus odotti kovasti poikaa ja hän kävikin usein leikittelemässä Adelan vatsalle.

”Kuinkas siellä jaksellaan! Hyvä, niin täälläkin!” Marcus huikkasi nauraen ja oli kuuntelevinaan vauvan vastausta mahan lävitse. Adelaa Marcuksen into lähinnä ärsytti. Miksi hänen täytyy käyttäytyä noin typerästi?

Adela otti raskausjana rauhallisesti. Palvelijat huolehtivat Luciellesta, joten Adelalle jäi paljon aikaa puuhailla omiaan. Adela harjoitteli ahkerasti pianonsoittoa, jotta voisi opettaa Luciellen soittamaan, kun tämä varttuu lapseksi.

Marcus halusi ilahduttaa vaimoaan, joten hän hankki Adelalle kissanpennun. Adela oli aluksi tyrmistynyt, mutta rakastui pian pieneen karvapalloon. Pentu sai nimekseen Routa.

Sateisena syysyönä, Adela synnytti perheeseen toisen, pienen tytön. Adela oli iloinen tyttärestä, mutta pahoillaan siitä, että joutuisi vielä yrittämään poikaa. Pitäähän taloon saada perijä.

Aluksi Marcusta harmitti, että Adela oli taas saanut tytön. Kun Marcus nosti tytön syliinsä ja katsoi tämän pieniä kasvoja, hän ei voinut tuntea muuta, kuin rakkautta. Tällä kertaa Marcus nimesi tytön. Vauva sai nimen Sylvia.

Lucielle vietti syntymäpäiviään samalla, kun Sylvia sisko ristiäisiään. Luciellesta kasvoi sievä pikkutyttö.

-----

Kreivien osa paisui, kuin pullataikina. Typistin loppua roimasti ja omasta mielestä siitä tuli vähän sen oloinenkin. Laitoin tähän osaan suuremmat kuvat, toivottavasti ovat nyt paremmat. Laittakaa taas palautetta, että mitä piditte. :)

Seuraavana vuorossa ovat Paronit.