01. Sirith (Kuninkaalliset)

 

Arianna Sirith istui valtaistuimellaan kuninkaanlinnan juhlasalissa. Hetkeä aikaisemmin hänet oltiin kruunattu Tuhkalaakson uudeksi kuningattareksi. Arianna vilkaisi tuoretta puolisoaan Isduria ja hymyili tälle hermostuneesti. Isdur nyökkäsi Ariannalle rauhoittavasti.

Juhlallisuuksien jälkeen Arianna huokaisi helpotuksesta. Arianna ei ollut edes kuvitellut, että häät ja kruunajaiset olisivat moinen koettelemus. Arianna oli tavannut pikaisesti kaikki Tuhkalaakson aateliset, jotka olivat mielistelleet kilpaa kuninkaallisia. Isdur näytti nauttineen tilaisuudesta, kun taas Ariannaa moinen pinnallisuus lähinnä kuvotti.

 

Isdur nousi valtaistuimeltaan ja auttoi Ariannan seisomaan. Arianna horjahti ja Isdur kietoi kätensä naisen ympärille, jotta tämä ei kaatuisi.

”Voi anteeksi! Olen melkoisen väsynyt ja istuin paikoillani kovin kauan.” Arianna sanoi, omaa heikotustaan säikähtäen.

”Olihan tuo hieman pitkäveteinen tilaisuus, mutta nyt pääset lepäämään.” Kuningas vastasi naurahtaen. ”Tai ehkä et sittenkään ihan vielä,” mies lisäsi hymyillen.

Sitten Isdur kohotti Ariannan leukaa kädellään ja suuteli tätä kevyesti huulille. Arianna tunsi lämmön leviävän ympäri kehoaan ja vastasi suudelmaan.

 

Isdur suuteli Ariannaa uudelleen, tällä kertaa hieman vaativammin. Mies laski käsiään alemmas Ariannan alaselästä ja alkoi sivellä naisen kehoa ympäriinsä. Arianna hätkähti ja tönäisi miehen kauemmas.

”Mitä sinä oikein kuvittelet tekeväsi?” Arianna tivahti ja vilkuili ympärilleen siltä varalta, että joku palvelijoista tai vartioista olisi sattunut huomaamaan kähminnän.

”Minä, tuota… Mehän menimme juuri naimisiin!” Isdur vastasi loukkaantuneena. ”Eikös oman vaimon suuteleminen ja helliminen nyt ole aivan asiallista?” Isdur kysyi ivallinen sävy äänessään.

Arianna tunsi poskiensa punehtuvan. Hän halusi kyllä viettää aikaa tuoreen aviomiehensä kanssa, mutta makuuhuoneen puolella, ei juhlasalissa, jossa koko linnanväki voisi heidät nähdä. Ariannalle oltiin pienestä pitäen korostettu hyvän käytöksen ja hienovaraisuuden tärkeyttä. Nyt Isdur käyttäytyi aivan vastakkaisella tavalla.

”Suonette anteeksi kuninkaani, mutta poistun nyt huoneeseeni”, Arianna ilmoitti viileän asiallisesti ja poistui salista nenä kattoa kohden.

Arianna valmistautui menemään nukkumaan. Nainen oli väsynyt ja pettynyt. Arianna oli odottanut koko illan, että Isdur tulisi hänen huoneeseensa, viettämään hääyötä hänen kanssaan. Arianna oli laittautunut tuntikausia kauniiksi ja pukenut ylleen epämukavan alusmekon. Mutta Isdur tullut. Arianna vilkuili sivusilmällä ovea samalla, kun hän veti peiton vartalonsa yli. Miksi Isdur ei tule? 

Saman käytävän varrella, toisessa kuninkaallisessa kammarissa, myös Isdur laittautui nukkumaan. Mies kumosi kurkkuunsa vielä yhden annoksen mukavasti polttelevaa tuliviinaa ja heitti lasin olkansa yli seinään. Kallis kristallilasi särkyi pieniksi sirpaleiksi.

Isdur istuutui sängylle ja asetteli peittoa päällensä. Isdur oli vihainen ja loukkaantunut. Arianna oli käyttäytynyt tänään törkeästi Isduria kohtaan. Torjumalla Isdurin toisen suudelman, Arianna oli tehnyt kuninkaan naurunalaiseksi koko linnan väen silmissä. Kuinka alamaiset voisivat kunnioittaa kuningastaan, jos edes tämän oma vaimo ei tehnyt niin?

Seuraavana aamuna Arianna nautti aamiaistaan yksin kuninkaallisessa ruokailuhuoneessa. Hän ei ollut ikinä tuntenut oloaan niin yksinäiseksi. Arianna oli muuttanut Tuhkalaaksoon kaukaa pohjoisesta, pienestä valtakunnasta, jossa asui pelkästään haltioita. Etelän moderni valtakunta, jossa asui haltioita ja ihmisiä sekaisin, tuntui vieraalta ja oudolta. Ariannalla oli niin kova koti-ikävä, että hän olisi voinut itkeä. Nainen kuitenkin hillitsi itsensä, sillä hän ei halunnut palvelijoiden näkevän surkeaa tilaansa. Tuntui epäreilulta, että kolmen sisaren parvesta juuri Arianna lähetettiin morsiammeksi kaukaiselle kuninkaalle. Kuningattaren asema oli laiha lohtu onnettoman elämän rinnalla.

Aamiaisen jälkeen Arianna vetäytyi kirjastoon lukemaan. Ariannaa kiinnosti kovasti lukea uuden kotinsa historiasta. Arianna oli juuri asettunut mukavasti tuoliin, kun hän kuuli jonkun astuvan huoneeseen. Isdur seisoi Ariannan edessä ja katseli naista vakavana.

”Halusin puhua kanssasi Arianna”, Isdur aloitti. Arianna hypähti seisaalleen ja pudotti samalla lukemansa kirjan lattialle. Isdur kohotti toista kulmakarvaansa kysyvästi katsellessaan Ariannan reaktiota. ”Olen pahoillani, etten eilen tullut kamariisi…” Isdur aloitti. 

Mies puhui kauniisti siitä, miten pahoillaan hän oli ollut Ariannan torjumisen jälkeen, pyyteli anteeksi ja kehui vielä Ariannan ulkonäköä maasta taivaisiin. Arianna oli hämillään. Lopulta Isdur otti Ariannan kädet omiinsa ja katseli naista silmiin.  Isdurin silmät olivat kirkkaat ja syvät, kuin vuoristojen lähteet. Katse oli täynnä vilpittömyyttä ja ihailua. Arianna tuijotti miestä takaisin ja alkoi tahtomattaankin hymyillä.

”Jospa aloittaisimme alusta?” Arianna ehdotti varovasti ja sai Isdurin naurahtamaan.

Arianna päätti tällä kertaa viedä kuninkaan samoin tein huoneeseensa ja lähti linnan sokkeloisille käytäville. Kuningas seurasi kiltisti perässä. Arianna huomasi Isdurin hymyilevän hiukan kulkiessaan.

Kuningattaren makuuhuoneessa, Arianna veti jo valmiiksi siistiä päiväpeittoa suoremmaksi ja jäi sängyn eteen odottamaan Isduria. Isdur seisahtui sängyn vastakkaiselle puolelle ja lähetti Ariannalle lentosuukon. Arianna kikatti hermostuneesti.

Pari istuutui sängylle ja Isdur suuteli Ariannaa hellästi. Arianna vastasi suudelmaan ja tunsi kuinka jokin lehahti lentoon hänen sisällään. Suudelmat muuttuivat intohimoisemmiksi ja Isdur kietoi kätensä naisen ympärille. Arianna haroi Isdurin hiuksia ja Isdur yritti selvittää naisen korsetin nauhoja auki. Loppupäivä sujui yötä myöten varsin romanttisissa merkeissä.

Kuninkaan ja kuningattaren välit paranivat, eikä kummankaan arki tuntunut enää niin raskaalta. Isdur tuli miltei joka ilta vierailulle Ariannan makuuhuoneeseen. Ja joka ilta Arianna odotti miestään yhä innokkaammin.

Eräänä päivänä Evania, kuninkaallinen kamaripalvelija tuli ilmoittamaan Ariannalle, että tämä on saanut vieraan. Paronitar Cirellan odotti kuningatarta ulko-ovella.

Sharon tervehti Ariannaa asiaan kuuluvan kohteliaasti ja alkoi sitten lörpötellä niitä näitä. Arianna ei oikein tiennyt kuinka olla. Hän nyökkäili ja katseli iloisesti juttelevaa Sharonia ihmeissään. Arianna oli tavannut Sharonin vain kerran aikaisemmin ja tällöinkin pikaisesti. Nyt nainen jutteli tälle kuin sydänystävälle. Halusiko Sharon kuningatteren ystäväksi vain, jotta hänen oma arvonsa nousisi muiden silmissä?

Arianna ei onneksi ehtinyt sanoa ääneen kysymystään, sillä Isdur ilmestyi paikalle. Isdur tervehti Sharonia hurmaavasti ja Arianna tunsi pienen, mustasukkaisen vihlaisun sisällään.

”Kuinka miellyttävää, että tulitte piristämään päiväämme paronitar Cirellan”, Isdur suuteli paronittaren kättä ja lateli kohteliaisuuksia kohteliaisuuksien perään. Sharon nauroi ilahtuneena ja vastaili kohteliaisuuksiin puoliksi vakavissaan. Arianna seurasi hetken riemukasta keskustelua ja poistui sitten paikalta heikon tekosyyn turvin. Arianna voi pahoin. Miksi minä tunnen itseni niin mitättömäksi, vaikka olen kuningatar? Arianna ihmetteli. Ei minun pitäisi tuntea näin.

Arianna alkoi pian voida pahoin muutenkin kuin vain henkisesti. Annettuaan ylen kolmatta kertaa putkeen Arianna tajusi, että jotakin oli pielessä. Tai ehkä sittenkin kaikki oli juuri niin kuin pitikin. Arianna oli raskaana!

Kuningas innostui kovin kuultuaan vauvauutisista. Seuraavat yöt Isdur vietti tiiviisti Ariannan vieressä. Joka ilta ennen nukahtamistaan, Isdur silitteli hetken Ariannan vatsaa.

Eräänä yönä kuningaspari heräsi outoihin ääniin. Arianna nosti päätään ja haistoi savua. Arianna ryntäsi sängystä käytävään ja kiljaisi. Isdur hätkähti vaimonsa huutoa ja syöksyi tämän perään. Käytävä huoneen ulkopuolella oli tulessa. Kuumuus oli sietämätön ja Arianna huitoi hysteerisenä liekkejä.

Isdur työnsi Ariannan kauemmas tulesta ja alkoi itse huitoa liekkejä vähintäänkin yhtä hysteerisenä. Tulta pelkäävä Arianna kirkui taukoamatta. Isdur yritti huutaa vartioita, mutta ääni ei kantanut muun melun yli.

Isdur käsitti pian, että he olivat ansassa. Käytävä oli ainoa tie ulos linnasta ja liekit tukkivat sen täysin. Yhtäkkiä Arianna lakkasi huutamasta. Isdur kääntyi Ariannaa kohti ja näki tämän olevan liekkien piirittämä. Naisen yöpaita oli syttynyt palamaan. Arianna oli kauhusta lamaantunut. Isdur katsoi avuttomana miten Arianna katosi liekkeihin.

Kolmas osapuoli tarkkaili tilannetta ulkoa käsin. Matala ääni lausui outoja sanoja vieraalla kielellä. Äkkiä liekit katosivat. Tumma hahmo nyökkäsi ja kiirehti yön pimeyteen.

Isdur pälyili järkyttyneenä ympärilleen. Tappavat liekit olivat kadonneet ja ne paljastivat Ariannan, joka makasi lattialla mahaansa pidellen. Arianna on elossa! Isdur kumartui Ariannan puoleen.

”Oletko kunnossa? Onko vauva kunnossa?” Isdur kuiskasi.

Arianna ei vastannut, vaan tuijotti mykkänä eteensä. Isdur nosti Ariannan syliinsä ja kantoi tätä makuuhuonetta kohti. Isdur ei ollut vielä ikinä pelännyt niin paljon, kuin sinä yönä. Vasta kun hän oli miltei menettänyt Ariannan, Isdur ymmärsi miten tärkeitä tämä ja vielä syntymätön lapsi hänelle olivat.

Isdur laski Ariannan varovasti sängylle ja istuutui itse sängyn toiselle reunalle. Isdur katseli huolestuneena Ariannaa, kunnes tämä nukahti.

Arianna ja vauva selvisivät illasta. Isdur ei ymmärtänyt mitä onnettomuusyönä oli tapahtunut, mutta hän oli onnellinen siitä, että kaikki olivat kunnossa. Arianna taas ei muistanut yöstä yhtään mitään. Isdur vaati, että Arianna vietti loppuajan raskaudestaan lepäillen ja järkytyksestä toipuen. Ariannan lepäillessä, Isdur paneutui töihin, eli valtakunnan hallitsemiseen.

Ariannan synnytys käynnistyi yllättäen. Lapsella oli niin kova kiire ulos, ettei edes kätilö ehtinyt paikalle. Pieni poikavauva sai nimekseen August.

Kruununprinssin ristiäisiä vietettiin linnassa koko Tuhkalaakson aateliston voimin. Juhlapäivän aamuna Arianna oli hermostunut ja viihtyi epätavallisen pitkään peilin edessä. Lopulta kuningasparille tuli kiire ehtiä juhlasaliin ennen vieraita.

Juhliin pääsi aatelisten lisäksi mukaan myös Kudrown talonpojat. Rodar ja Anna vastasivat musisoinnista. Rodar soitti kontrabassoa ja Annan oli tarkoitus soittaa pianoa.

Anna ei kuitenkaan ikinä päässyt pienolle asti, sillä aatelisnaiset esittelivät koko illan ajan vuorotelleen taitojaan soittimen ääressä. Ariannalle piano tarjosi oivan pakotien siipeileviltä aatelisilta.

Isdur, joka rakasti juhlimista, otti ristiäisistä kaiken ilon irti. Kuningas loisti ihmisten keskellä ja häneltä riitti huomiota jokaiselle juhlijalle.

Ariannakin nautti hiukan juhlista tutustuttuaan Kreivitär Vendieriin. Kreivitär miehineen kuuluu toiseen Tuhkalaakson haltiasuvuista. Jutellessaan kreivittären kanssa, Arianna vilkaisi taakseen ja huomasi kreivin tuijottavan häntä.

Loppuillan Arinna vietti kreivin seurassa. Verrattuna muihin aatelisiin, Marcus oli rehellinen ja mukava. Ja mikä parasta, hän sai Ariannan nauramaan. Mies ei yrittänyt mielistellä ketään. Harmi ettemme tavanneet jo aiemmin,  Arianna ajatteli.

Juhlien jälkeen Arianna päätti vielä syöttää pienen Augustin. Arianna hätisteli lastenhoitajan matkoihinsa ja vietti hetken kahden vauvansa kanssa. Katsellessaan pojan hymyileviä kasvoja, Arianna päätti tehdä kaikkensa, jotta pienestä Augustista tulisi onnellinen.

-----



Se kuninkaallisista. Seuraavaksi vuorossa ovat kreivit. Toivottavasti piditte ja laittakaa ihmeessä palautetta. :)